Kauan sitten posti toi Tekniikan Maailman numeron 18/1996.
Lehdessä oli juttu erilaisesta moottoripyörästä Aprilia MOTO 6.5. Se ei silloin herättänyt muuta kuin “ahaa, tuommoinenkin on pitänyt mennä tekemään”.
Vuodet kului ja eräänä päivänä näin pyörän jossain ja sitähän piti mennä ihan vierestä katsomaan. Hetki meni muistellessa, että missä olen ko. moottoripyörän nähnyt ja sitten muistin Tekniikan Maailman ja ymmärsin, että vuonna 1996 lehtijuttu oli jättänyt uinuvan jäljen aivolohkoon ja se jälki heräsi, kun näin moottoripyörän elävänä.
Aluksi ajattelin, että menee se ohi, mutta aikaa kului ja ei se mennyt ohi.
Sitten tuli Elokuu 2012 ja Nettimotossa oli myynti-ilmoitus harmaa-oranssista MOTO 6.5:sta.
Hävisin väittelyn itseni kanssa ja ajoin Lahteen katsomaan moottoripyörää. Sen verran olin saanut väittelyssä pidettyä puoliani, että ilman peräkärriä. Pyörä oli juuri sellainen kuin sen muistin olevan ja hinta sopiva (4 500 €).
Jatkoin väittelyä itseni kanssa ja lopputulos oli, että järki hävisi 6-0. Sanovat, että moottoripyöräily on tunnelaji… Seuraavan viikonloppuna, Syyskuussa 2012, ajoin uudestaan Lahteen peräkärrin kanssa. Maksoin pyyntihinnan ja MOTO 6.5 työnnettiin peräkärriin.
Ajoin sillä syksyn aikana muutama sata kilometriä ja mietin mitä sillä teen.
Koska kyseessä on aika erikoisen näköinen pyörä, harvinainen pyörä (tehty 1700? kappaletta ja Suomessa 13? kappaletta), niin päätin, että mutterientisöinti on ainoa vaihtoehto. Entisöinti kesti muutaman vuoden ja maksoi ehkä 3 500 €. Yhteensä pyörään on siis mennyt rahaa 8 000 €. Ja menee edelleen, koska säilytys ja osakasko maksaa. Kun entisöinti oli valmis, pyörä koekäytetty, niin kiillotin vielä viimeisen kerran pakoputkiston alkukäyrät ja sen jälkeen ei ole moottoria käynnistetty.
Unelmat ei aina tarpeen sanelemia ja jos jotain haluaa riittävästi, niin ei se auta kuin tehdä päätös. Nyt minulla on tallissa erikoinen moottoripyörä, joka ei ole kaikkien mielestä se kaikkein kaunein lajinsa edustaja, jonka käyttö on aika rajoitettua, varsinkin siitä syystä, että en raaski edes käynnistää sitä. Kaikesta huolimatta se on minun moottoripyörälaivueen helmi.