BMW:n 1972 perustetulla kilpailuosastolla piti 80-luvun mittaan kiirettä. Kilpailuohjelma ei ollut enää ainoa vastuu kasvavalle organisaatiolle, vaan osin perivihollisen Mercedeksen kirittämänä työsarkaan lisättiin nopeiden siviilivaunujen kehittäminen. Vuonna 1986 esiteltiin BMW M3, joka oli A-ryhmän luokitusautona Mercedeksen 190 E 2.3-16:n suora kilpailija. M3 oli valmistajan M-malliston ensimmäinen varsinainen sarjatuotantomalli, ja sen ensimmäistä inkarnaatiota valmistettiin vuoteen 1991 mennessä yli 17 000 kappaletta.
A-ryhmän luokitukseen tarvittiin vähintään 5 000 tuotantoauton valmistaminen, mikä pakotti suunnittelemaan autosta sellaisen, että se houkutteli riittävän määrän asiakkaita, mutta hoitaisi myös varsinaisen tehtävänsä tavoitteiden mukaisesti. M3:n luokitus tuli voimaan jo 1987, kun 5 000 auton tuotantomäärä täyttyi.
Auto oli kaikkea muuta kuin tarra- ja levikepaketilla miehistetty 3-sarjalainen: 16-venttiilinen 200- hevosvoimainen moottori, tiheästi porrastettu 5-vaihteinen vaihteisto, tasauspyörästön lukko, valtavat jarrut ja paljon muuta erottivat sen vähäisemmistä veljistään.
Suomessakin mallia myytiin muutamia kappaleita vuosittain myös siviilikäyttöön. Olihan nuori menestyjä saksalaisella nahkahansikkaalla varustettuna ravintoketjun huipulla, ja pääsi lisäksi nauttimaan yhä edelleen yhtenä hienoimmista ajajan autona kautta aikain pidetystä erikoisvaunusta.
M3:n 350 000 markan hintaa saattoi tietysti pitää korkeana, mutta Mercedeksen 190E 2.3-16 oli vielä kalliimpi. Kolmannen A-ryhmän luokittelumallin – Ford Sierra RS Cosworthin – olisi saanut 100 000 markkaa edullisemmin, mutta se ei urheilupotentiaalistaan huolimatta nauttinut juppien maailmassa samaa statusta.
BMW M3 1987 Soila Rantavaara