| Pitkään haaveiltu Amerikan ihme. Itselläni on vuosien saatossa ollut useita vanhoja ajoneuvoja. Amerikkalaisista autoista olin kyllä haaveillut 18-vuotiaasta asti, mutta olivat aina jääneet haaveen tasolle. Kunnes tuli päivä jolloin ajattelin että nyt tai ei koskaan. Nettiä selatessa näin tämän vuoden 1957 Cadillacin Ruotsissa. Ajattelin, että nyt alkaa pitkä vaimon pehmitys, mutta kumma kyllä, hän ei vastustellut asiaa! Perustelin kyllä, että minä HALUAN tämän auton. Seuraavaksi piti suunnitella matkaa Ruotsin puolelle. Katsoin valmiiksi toisenkin auton ja sovin kauppiaiden kanssa että tulen näitä katsomaan. (Toinen oli Ford Fairline 50-luvulta), tavoilleni uskollisena, olin niin optimisti, että ajattelin ehtiväni kevyesti kiertää 800 km päivän aikana ja ehtiväni takaisin laivaan. Jäi se toinen auto sitten katsomatta. Auton katsomisen olin valmistellut todella tehokkaasti, eli en ollenkaan! Olin vain ostanut muutaman magneettinen varmistaakseni ettei auto ole hirveä pakkelikasa. Kun saavuimme katsomaan tätä haaveilemaani vuoden 1957 Cadillacia, totesin vaimolle että se on SIINÄ ja hymy oli korvissa. Koska olin varannut mukaan magneetit, jätin vaimon keskustelemaan automyyjän kanssa ja ryömin auton kimpussa tutkien peltejä. Siellä maassa sitten makailin ja kokeilin magneetilla auton eri paikkoja ja totesin että turha homma, kun autossa ei ole mitään vikaa ja olinhan minä ihan turhan helppo asiakas myyjälle. Tarina jatkuisi pitempäänkin, mutta nyt olen onnellinen Cadillac-auton omistaja. Viime kesänä ajettiin yli 5000 km ja hymy edelleen korvissa. |
Cadillac Coupe DeVille, 1957 – Esa Malmström, Forssa
