Kevytmoottoripyörät ovat olleet viennin kannalta vaikeita tuotteita, koska niiden määritelmä on vaihdellut eri maissa. 1980-luvulla Saksassa kevari oli alle 80-kuutioinen, eikä pieniä pyöriä myyty Yhdysvaltojen suurilla markkinoilla oikeastaan ollenkaan. Italiassa 125-kuutioiset olivat suosittuja ja ala oli kilpailtua. Siellä valmistetut pyörät oli kohtuullisen helppo saada pykälien puolesta tieliikennekäyttöön myös Suomessa. 1980-luvun alussa ei italialaisia paljoa maahan tuotu, mutta vuosikymmenen puolivälistä alkaen niille alkoi löytymään ostajia, joita korkeampi hinta ei hidastanut, kunhan pyörässä oli japanilaista enemmän tehoa.
Cagica on moottoripyörämerkki, joka ikään kuin keksittiin vasta 1970-luvun lopulla, kun yritys osti Harley-Davidsonilta vanhat Aermacchin tehtaat ja malliston. Italialaisilla moottoripyörämarkkinoilla on perinteisesti ollut kymmeniä valmistajia.1980-luvulla kilpailu oli kutistanut italialaisten kevytmoottoripyörien tarjonnan muutamaan tehtaaseen, joista yksi oli Hondan paikallinen tytäryhtiö ja loput italialaisia merkkejä. Niitä myytiin sen verran paljon, että Cagivakin valmisti melko pian vuosittain kymmeniä tuhansia pääasiassa pieniä kaksitahtisia moottoripyöriä. Vauhti oli kuitenkin kova, ja sen omistukseen päätyivät myös Ducati, Husqvarna ja Moto Morini.
Ducati Pason muotoilu oli mieleenpainuva ja sen suunnitellut Massimo Tamburini piirsi Cagivan kevytmoottoripyörämallistoon Freccian. Pienten pyörien markkinat Italiassa olivat sen verran suuret, että Freccian suunnitteluun panostettiin huolella. Sen moottorista otettiin paljon tehoa, mutta kokonaisuudesta saatiin värinätön tasapainotusakselilla ja tehokäyrästä joustava Cagivan omalla pakoaukon ajoitusta säätävällä CTS-järjestelmällä.
Cagiva Freccia C10R 1988 Lea Pesonen