Amerikkalaisista piilofarmareista, eli autoverottomiksi pakettiautoiksi rekisteröidyistä henkilöfarmareista, tuli meillä yksi 80-luvun lopun automaailman näkyvimmistä ilmiöistä.
Autoverotuksen pitäväksi luultuun patoon ilmestyi pahoja murtumia, kun Hatanpään Autokeskuksen omistaja Aimo Sulin kävi esittelemässä ideaansa Tampereen katsastuskonttorilla vuonna 1988. Auto oli Chevrolet Caprice -farmari, jonka pehmeä takaistuin oli korvattu vanerista valmistetulla. Suhtautuminen oli aluksi nuiva, mutta ajatus lähetettiin kuitenkin Helsinkiin lausuntokierrokselle.
Asian ratkaisi lopulta liikenneministeriön yli-insinööri Reijo Lampinen, joka päätti, että kasvot menosuuntaan asennettu tilapäisistuin täyttää laissa määrätyt vaatimukset. Tavaratilan mitoilla ei omamassaltaan vähintään 1800 kg:n autossa ollut merkitystä.
Jos oli pato nyt valmiiksi säröillä, kaikki tulvaportit pettivät heti perään. Tieto auenneesta mahdollisuudesta levisi viidakkorummun välityksellä ennätysmäisen nopeasti ja Suomen valtasi piilofarmarikuume. Alalle ryhtyi satoja isompia ja pienempiä yrittäjiä, ja kun porsaanreikä lopulta kaksi vuotta myöhemmin tukittiin, isoja jenkkifarmareita oli ehditty rekisteröidä Suomeen pakettiautoina toistakymmentä tuhatta.
Pelkästään Hatanpään Autokeskus myi kolmisen sataa amerikkalaista piilofarmaria. Metro-Auto – GM USA:n virallinen maahantuoja – hinnoitteli vuonna 1990 Chevrolet Caprice Estate -piilofarmarin, jonka noin 120 000 markan hinnassa oli säästöä samanlaiseen henkilöautoon verrattuna noin 140 000 markkaa.
Juuri tässä oli piilofarmarin vastustamaton houkutus: itselleen sai mielikuvituksellisesti varustellun auton ilman vuosikymmenien saatossa mielipuolisen korkeaksi kohonnutta autoveroa.
Chevrolet Caprice Classic Estate Wagon 1989 Martti Viiri