Yksi 80-luvun voimakkaista trendeistä oli museoikäisten ajoneuvojen massamittainen maahantuonti. Ennen yli 25-vuotiaiden ajoneuvojen verotuksen asteittaista huojentamista vuosina 1983-87 käytettynä tuotavasta ajoneuvosta piti maksaa 90 % uuden vastaavan autoverosta – ja siihen vielä tullit ja liikevaihtovero päälle. Se tarkoitti käytännössä tuontikieltoa.
Harrasteajoneuvojärjestöt saivat yhteistyössä viranomaisten kanssa asiaan muutoksen. Varsinkin vuodesta 1987 alkaen sovellettu malli, jossa autoveroa maksettiin 30 % ajoneuvon hankintakustannuksista, käynnisti satamissa tuontiaallon, jonka veroista ei ollut nähty.
Suurin osa tuonnista oli amerikkalaisia siipiautoja, joista nuorisolla oli ollut huutava pula. Meikäläisittäin erikoisten Amerikan-herkkujen muuttoaallossa tänne lensi myös todella eksoottisia lintuja, kuten muutamia ranskalaisia Facel Vegoja.
Ranska oli 50-luvun alussa tappanut verokäytännöillään perinteiset luksusmerkkinsä, kuten Bugattin, Delahayen ja Delagen. Facel Vega aloitti vuonna 1954 siitä, mihin muut lopettivat. Tehtaan perustajalla, Jean Daninos’lla, oli takanaan pitkä kokemus alan suunnittelusta, alihankinnasta ja koriteollisuudesta. Hän päätti valmistaa korkeimmat vaatimukset täyttävän ranskalaisen auton.
Verotukselle annettiin näyttävästi palttua: Isot Facel Vegat varustettiin tehtaan koko kymmenvuotisen olemassaolon ajan Chryslerin suurilla V8-moottoreilla. Tuotanto oli pientä, mutta suurin osa siitä meni vientiin asiakkaille, jotka eivät niin kysyneet hintaa.
Tehtaan huippumalli oli vuosina 1956-64 valmistettu Excellence, joita valmistettiin kaikki muunnokset yhteen lukien vain runsaat 150 kappaletta. Tämä yksilö ui Suomeen Amerikan-tuonnin villinä vuonna 1988 ja entisöitiin myöhemmin Hollannissa.
Facel Vega Excellence EX2 1961 Tomi Nieminen