Fiat oli 30-luvulta alkaen luonut maailmanlaajuisen maineen lyömättömillä pikkuautoillaan. Ensin moottori oli ollut edessä ja veto takana, sitten 50-luvulla sekä moottori että vetävät pyörät muuttivat taakse, kunnes 70-luvun alussa molemmat paketoitiin eteen ajan vaatimusten mukaisesti.
Fiat oli 1960-70-luvuilla Suomessa iso tekijä maahantuojana toimineen Autonovo Oy:n huomassa. Aivan 70-luvun alkuvuosina jo vanhentunut takamoottorinen Fiat 600 oli ollut koko valtakunnan rekisteröintikärjessä, ja asiat vaikuttivat edistyvän vielä parempaan suuntaan, kun modernit etuvetoiset mallit 127 ja 128 tulivat myyntiin.
Vaikka kaikilla mittareilla parempia, uudet etuvetoiset Fiatit olivat vanhoja malleja paljon kalliimpia. Fiatin markkinaosuus alkoi laskea, eikä Autonovolla ollut eväitä tilanteen parantamiseksi. Ei, vaikka 127:n seuraajaksi esiteltiin kaikin puolin parempi ja tilavampi Uno vuonna 1983. Vuoden 1985 uutuus oli FIRE-moottori, jonka nimi oli lyhenne sanoista Fully Integrated Robotised Engine. Uuden moottorin tuotantolinja oli pitkälle robotisoitu ja se oli paitsi yksinkertaisempi, myös suorituskykyisempi ja taloudellisempi kuin 127:sta periytyvät vanhat voimanlähteet.
Suomessa Fiat-kauppa ei vain ottanut elpyäkseen. Lopulta merkin markkinaosuus oli 80-luvun puolimaissa enää 3 % ja päämies sai tarpeekseen: Fiat irtisanoi maahantuontisopimuksen Autonovon kanssa ja solmi uuden Vehon kanssa.
Uusikaan kuvio ei onnistunut. Fiatin vientijohto oli täysin kykenemätön tulemaan vastaan hinnoittelukysymyksissä ja piti järjestelmällisesti syypäänä maahantuojaa. Vika ei ollut Unossa, se oli järjestelmässä.
Fiat Uno Fire 1987 Harri Rintala