Leyland Sherpa syntyi 70-luvun puolivälissä, kun vanhentunut Morris J4 oli kipeästi uusimisen tarpeessa. Uusi nokkamallinen Sherpa ei ollut aivan niin moderni kuin miltä näytti, sillä suurin osa tekniikasta ja korin takaosa olivat perua tylppäkuonoisesta J4:stä.
Suomessa Sherpan suurasiakkaaksi tuli Posti. Vanhat J4:t olivat palvelleet erinomaisesti, ja kun laivasto vaati uusimista vuonna 1975, Sherpa oli vahvoilla alusta pitäen. Brittipakun pistämättömät edut jakelutyössä olivat oikeanpuoleinen ohjaus ja automaattivaihteisto, joka oli saatavilla niin bensiini- kuin dieselmoottorin yhteydessä.
Postin arvioinnissa myös kuljettajan työolosuhteita pidettiin hyvinä, mitä moni nykykalustoon tottunut kuljettaja ehkä oudoksuu. Sherpan kapeasta raidevälistä katsottiin myös olevan hyötyä ahtaissa paikoissa. Tämä ominaisuus oli seurausta siitä, että Sherpa oli suunniteltu valmistettavaksi samalla tuotantolinjalla henkilömallien kanssa.
Ajat olivat brittiläisessä autoteollisuudessa vaiherikkaita, ja 80-luvun alussa tehtiin taas uudelleenjärjestelyitä, kun Leyland muuttui Rover Groupiksi. Kevyet hyötyajoneuvot ristittiin uudelleen, ja niin Leyland Sherpasta tuli Freight Rover Sherpa.
Laajassa maassa jakelukalustoa tarvittiin paljon, ja Sherpoja oli Postin käytössä samanaikaisesti satamäärin ympäri Suomea. Kalustossa oli sekä bensiini-, että diesel-Sherpoja, joista ensin mainittuja enemmän. Jakeluajossa polttoaineenkulutus ei ollut merkittävin kuluerä, ja bensiinimallin eduiksi luettiin hyvä talvikäynnistyvyys ja parempi lämmöntuotto. Tarvittavat muutostyöt autoihin tehtiin Postin keskusautokorjaamolla Tampereella.
Sherpa osoittautui sitkeäksi otukseksi, joka sinnitteli tuotannossa monien käänteiden kautta lopulta aina 2000-luvulle asti.
Freight Rover Sherpa 1983 Postimuseo