Hannu Mikkola ja BNR-2

Suurajot 1967 – läpimurron kynnyksellä

Hannu Mikkola aloitti pitkän rallitaipaleensa kaudella 1963 Matti Soivion kartturina. Välineenä oli tuolloin kovaksi ralliraudaksi tiedetty Skoda Octavia TS. Kauden vanhetessa kilpailijapari vaihtoi Volvo PV 444:ään ja samalla vaihtuivat miehistön roolitkin: vasta 21-vuotias Mikkola oli osoittautunut kaksikon nopeammaksi kuljettajaksi, ja niin alkoi autoinsinööriksi opiskelevan Mikkolan nousujohteinen ura kohti ralliammattilaisuutta.

Yleiskilpailun palkintokorokesijat antoivat vielä odottaa itseään, mutta keskimääräisenä tuloksena alkoi olla luokkavoitto. Kauden kuluessa Mikkola teki vanhempien tekijämiesten rinnalla vielä kaksi kartturikeikkaa, mutta ne jäivät viimeisiksi. Suurajoissa tuli keskeytys Kim Snellmanin ajamalla Triumph Vitessellä, mutta loppuvuoden Helsinki-rallissa Mikkola pääsi ensimmäistä kertaa yleiskilpailun palkintokorokkeelle. Tuossa kilpailussa hän luki karttaa Pauli Toivoselle Wihurin rallitallin VW 1500 S:ssä.

Kaudella 1964 sai alkunsa yhteistyö Leo J. ”Mylle” Jouhkin kanssa. Innokkaana autourheilumiehenä Jouhki oli tunnistanut Mikkolan kyvyt ja hänellä oli mahdollisuus edistää lahjakkaan kuljettajan uraa perheyhtiönsä Thomesto Oy:n varoilla. Mikkola ajoi ja Mylle Jouhki luki karttaa. Ensin kokeiltiin Simca 1500:lla, mutta tulokset olivat keskeytysten varjossa vaisuja. Sitten vaihdettiin VW 1500 S:ään, mutta silläkään Mikkola ei oikein ehtinyt edellisen kautensa Volvo-vauhtiin. Jyväskylän Suurajoissakin tuli keskeytys.

Sen jälkeen seurasi yli vuoden tauko ennen kuin Mikkola palasi ralliurille Jouhkin omistaman Volvo 544:n ratissa. Oikea sävel löytyi heti, ja luokkavoittojen lisäksi Mikkola kiipesi yleiskilpailun palkintokorokkeelle yhä useammin. Karttaa lukivat vuorotellen Mylle ja hänen sisarensa Kirsti Jouhki. Kevättalvella tuli ensimmäinen yleiskilpailun voitto Teekkari-rallissa yhdessä Kirsti Jouhkin kanssa.

Mikkolan otteet olivat kiinnittäneet Volvon maahantuojan rallitallin huomion. Tallipäällikkö Kari Grönberg tarjosi yhteistyötä, joka vei Mikkolan urallaan seuraavalle tasolle. Siviilitöinään Grönberg toimi Volvon maahantuojan korjaamopäällikkönä, ja tiimin mekaanikot olivat hänen taitavia alaisiaan. Grönberg otti myös paikan Mikkolan vakinaisena kartanlukijana. Kolmiodraamasta ei ollut kysymys; Jouhkit jatkoivat innolla Mikkolan tukemista, miten vain pystyivät. Kauden 1966 päätteeksi Mikkola saavutti SM-hopeaa edellään vain maailmantähti Timo Mäkinen.

Mikkolan kansainvälinen läpimurto tapahtui lopulta Jyväskylän Suurajoissa 1967. Alla oli Volvo Amazon rekisteritunnukseltaan BNR-2, joka oli maahantuojan omistuksessa, mutta käytännössä puhdas Volvon tehdasauto. Tätä kilpailua varten Grönberg väisti kartturin roolistaan kaiken nähneen Anssi Järven tieltä, ja tuloksena Jyväskylässä oli loistava kolmas sija yleiskilpailussa ja luokkavoitto.

Hannu Mikkola oli huomattu, ja mikä tärkeintä, Anssi Järvi oli vakuuttunut. Kauden 1968 Mikkola avasi Datsunin tehdaskuljettajana Monte-Carlossa Järvi kartanlukijanaan. Kansainvälisen uran sai alkuun nimenomaan Järvi, joka rallipiireissä tunnettuna kielitaitoisena kosmopoliittina järjesti Mikkolalle tallipaikan.

Siitä alkoi Mikkolan pitkä tehdaskuljettajan ura, joka huipentui vuonna 1983 Audi Quattrolla ajettuun maailmanmestaruuteen.