Jarno Saarinen tribuutti
Jarno Saarinen kohosi raketin lailla Road Racingin eli ratamoottoripyöräilyn huipulle 1970-luvun alussa. Saarinen voitti maailmanmestaruuden 250-kuutioisten luokassa vuonna 1972 ja oli ensimmäinen suomalainen maailmanmestari moottoriurheilussa.
Saarinen hallitsi kansainvälisiä Road Racing -kilpailuja 1972 lopussa ja 1973 alussa täysin suvereenisti. Ensin Jarno Saarinen osoitti olevansa nopein ja paras eurooppalainen kuljettaja. Vuoden 1973 alussa Saarinen kohtasi Amerikan parhaat ajajat ensin Daytonan ja sitten Imolan 200-mailin ajoissa ja voitti molemmat. Saarinen oli ratamoottoripyöräilyssä maailman ykkönen.
Jarno Saarisen menestyksen takana olivat superlahjakkuuden lisäksi tekninen etevyys, erinomainen kielitaito ja esiintymiskyky. Saarinen myös kehitti uuden ajotyylin, joka on nykyisen ajotyylin esikuva. Lähtemättömän vaikutuksen lajia seuraavaan yleisöön teki myös se, että Team Saarinen, Jarno ja vaimonsa Soili, pystyi haastamaan ja jopa kukistamaan vuosia voitosta voittoon ajaneen Agostinin ja mahtavan MV Agusta -tallin.
Yamaha-tehtaan ykköskuljettajana Saarinen voitti sensaatiomaisesti vuoden 1973 MM-sarjan avauksen uudella 500 cc -pyörällä lyöden MV Agustan tähtikuljettajat Giacomo Agostinin ja Phil Readin.
MM-sarjan kiinnostus maailmalla sai Saarisen menestyksen myötä valtavan piristysruiskeen, fanit seurasivat Jarnon, Agostinin ja Readin taistelua ennen näkemättömällä innolla. Saarinen hallitsi alkukauden osakilpailuja ennen Monzan traagista onnettomuutta sekä 500 cc- että 250 cc -luokissa ylivoimaiseen tyyliin.
Jarno Saarisen muisto elää vahvana fanien keskuudessa ympäri maailman.
Hyvä esimerkki tästä saatiin, kun Saarisen italialaiset fanit (Moto Club Jarno Saarinen) lahjoittivat Turun kaupungille Jarnon näköispatsaan. Patsas paljastettiin juhlallisin menoin tuhatpäisen yleisön läsnä ollessa Aurajoen rannalla Barkerin puistossa heinäkuussa 2017.
1970-1971 – Kansainvälinen läpimurto
Saarinen lähti kiertämään MM-sarjaa vuonna 1970 Yamahan 250-kuutioisella tuotantokilpakoneella ja ajoi heti kärkivauhdissa palkintopallisijoituksista. Seuraavana vuonna Jarno sai käyttöönsä tuotantopyörät 250- ja 350-kuutioisten luokkiin Yamahan suomalaiselta maahantuojalta. Vauhti parani entisestään ja tuloksena oli muun muassa uran kolme ensimmäistä MM-osakilpailuvoittoa.
- 250 cc -luokan MM-lopputuloksissa neljäs vuonna 1970
- 250 cc -luokan MM-lopputuloksissa pronssia vuonna 1971
- 350 cc -luokan MM-lopputuloksissa hopeaa vuonna 1971
- Kansainvälinen läpimurto Yamahan tuotantopyörällä
- Suomalainen Yamaha-maahantuoja Oy Arwidson&Co toimi sponsorina
- Superlahjakkuuden lisäksi Jarnon valtteina olivat tekninen etevyys, hyvä kielitaito ja hyvä esiintymiskyky
- Kehitti uuden ”hang-out” ajotyylin, joka on nykyisen ajotyylin esikuva
- Voitti uransa kolme ensimmäistä osakilpailuvoittoa vuonna 1971
1972 – Maailmanmestari ja ”superstar”
Saarinen sai kaudelle 1972 käyttöönsä Yamahan 250- ja 350-kuutioiset tehdaspyörät suomalaisen maahantuojan avustamana. Autoinsinöörin teknisellä osaamisella ja tarkkuudella hän hoiti edelleen pyöriensä huoltamisen ja rakentamisen itse.
- 250 cc -luokan MM- lopputuloksissa kultaa vuonna 1972
- 350 cc -luokan MM- lopputuloksissa hopeaa vuonna 1972
- Voitti sensaatiomaisesti kauden kaksi ensimmäistä 350 cc -luokan MM-osakilpailua
- Kukisti 5 vuotta voittamattomana ajaneen Giacomo Agostinin ja MV-Agustan
- Ajoi yli 9 sekunnin pohja-ajan Nurburgringin radalla 350 cc -luokan aika-ajossa
- Kruunattiin 250 cc -luokan maailmanmestariksi Imatralla 55 000 katsojan edessä
- MM-tittelin varmistuttua ajoi voitosta voittoon kansainvälisissä kilpailuissa Englannissa, Hollannissa ja Italiassa
- Voitti ”Race of the Year” kilpailun Englannissa
- Kukisti Agostinin Italian Pesaron kilpailussa testatessaan nelitahtista Benellin tehdaspyörää
- Oli lajin kuumin nimi, ”superstar” ja eurooppalaisten fanien ykkössuosikki
1973 – Tehdaskuljettajana voitosta voittoon
Saarinen solmi tehdassopimuksen Yamahan kanssa, luokkina 250 cc ja kuninkuusluokka 500 cc. Tarkoituksena oli tavoitella kolmattakin mestaruutta 350 cc -luokassa kauden edetessä.
- Voitti maaliskuussa ensimmäisenä eurooppalaisena Daytonan 200-mailin kilpailun lyöden amerikkalaiset huippukujettajat
- Voitti huhtikuussa Imolan 200-mailin kilpailun lyöden toistamiseen myös kaikki amerikkalaiset huippukuljettajat
- Voitti sensaatiomaisesti MM-sarjan avauksen uudella 500 cc Yamahalla lyöden Giacomo Agostinin ja Phil Readin, MV Agustan tehdaskuljettajat
- Hallitsi alkukauden MM-osakilpailuja 500 cc- ja 250 cc -luokissa ylivoimaiseen tyyliin
- Voitti yhteensä 5 MM-lähtöä kuudesta ajetusta, yhdessä tuli keskeytys ketjurikon vuoksi kesken voittokamppailun
- MM-sarjan kiinnostus maailmalla sai Saarisen menestyksen myötä valtavan piristysruiskeen, fanit seurasivat Jarnon, Agostinin ja Readin taistelua ennen näkemättömällä innolla
Monza 20.5.1973 ”The Sport’s Blackest Day”
Koko laji koki valtavan shokin 20.5.1973 kun Jarno Saarinen ja Renzo Pasolini saivat surmansa 250 cc -luokan joukkokolarissa Italian Monzan radalla Curva Grandessa. Kansainvälisessä moottorilehdistössä päivästä käytettiin ilmausta ”The Sport’s Blackest Day” eli ratamoottoripyöräilyn mustin päivä.
Osastolla on esillä seuraavat ajoneuvot
Yamaha TD2 B 250 cc – 1971, Jari Saarinen
Yamaha-tehtaan rakentama tuotantokilpamoottoripyörä. Tällä pyörällä Jarno Saarinen voitti pronssia vuoden 1971 MM-sarjassa 250 cc -luokassa.
Puch 6 Gd 125 cc – 1967, Jari Saarinen
Itävaltalaisen moottori- ja ajoneuvovalmistaja Puchin kanssa tiivistä yhteistyötä tehneen Tunturipyörä Oy:n johtaja Esko-Matti Harkke näki Itävallassa tälläisen Puchin valmistaman moottoripyörän ja tilasi Suomeen samanlaisen. Jarno Saarinen sai kyseisen pyörän ajettavakseen 1960-luvun lopun TT-kilpailuihin.