Karting Suomessa 60-luvulla

Mikroauto, Go Kart, Formula K, Karting…

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.­ Niin kauan kuin moottoreita on kytketty pyörille, on laitteilla ajettu kilpaa.

Lajin syntyisänä pidetään Kurtis Kraft Indy car -tiimin insinööri Art Inglesiä. Hän rakensi harrasteenaan vuonna 1956 Kaliforniassa yksinkertaisen putkirungon, kiinnitti kulmiin neljä pyörää, ja nosti perälle Mc Cullough -ruohonleikkurin West Bend -moottorin. Kun Ingles ajeli laitteellaan Indianapolisin ratavarikolla ensikertaa, oltiin uuden kiinnostavan lajin äärellä. Nykyään kartingina tunnetun lajin lähtölippu oli nostettu.

Edullinen, helposti yläpidettävä ja jopa itse rakennettavissa oleva pienoisauto kiinnosti ja kisakulttuuri levisi Amerikassa nopeasti. Eurooppaan laji tuli Saksan ja Italian kautta ja rantautui pian myös Suomeen.

Isopyöräiset maaradoilla

Kotkalainen Matti Matias ’Masa’ Knuude rakensi Suomen ensimmäisen mikroauton jo vuonna 1958, 16-vuotiaana.

60-luvun alussa  Suomessa käynnistyi useampiakin mikroauton rakentamisprojekteja, mm. Kotkassa ja Sipoossa. Ruotsalaisten kanssa vaihdettiin informaatiota – ja autolehdetkin kehittivät omia rakennusohjeitaan, jotta näitä edullisia kansan kilpureita saataisiin nopeasti kisaradoille. Yhtenä esimerkkinä Helkama teki myyntiin runkoja joihin voitiin asentaa vaikkapa Jawan moottori kyytiä antamaan.

Mikroautoilu näytti tuolloin varsin erilaiselta kuin karting nykypäivänä. Ensinnäkin autot olivat ’isopyöräisiä’ ja niillä kisattiin soraradoilla – ja lumella ja jäälläkin. Toisekseen ratin takana istui aikamiehiä.

Pienipyöräiset ja suoravetoiset

Laji kehittyi eteenpäin maailmalla kestopäällysteisillä radoilla ja melko nopeasti siirryttiin pienipyöräisiin mik­roautoihin. Niin myös Suomessa.

Suomalaisen kartingin isäksi tituleerattu Roland Sarlin oli lajin pioneeri, joka ryhtyi tuomaan maahan valmiita mikroautopaketteja Amerikasta. Nyt kilpuri oli helpommin saatavilla. Rungon ja moottorin sisältävien rakennussarjojen hankinta oli myös aiempaa edullisempaa ja harrastajamäärät kasvoivat.

Kisat siirtyivät maaradoilta asvalttipinnoille, kaupunkien toreille, pysäköinti- ja teollisuusalueille. Aiemmin mikroauton moottorina oli käytetty muuhun tarkoitukseen alun perin valmistettuja koneita, mutta nyt alkoi syntyä myös nimenomaan mikroautoihin tarkoitettuja moottoreita.

Italialainen moottoripyörävalmistaja Giovanni Parrilla valmisti 1961 ensimmäisen suoravetoisen sarjatuotantomoottorin mikroautoon. Moottori oli Italiassa nimeltään Parrilla V11, mutta muualle Eurooppaan sitä markkinoitiin nimellä Saetta.

Askel kohti nyky-kartingia

Ensimmäinen varsinainen mikroautorata rakennettiin  Turun Artukaisiin 1964 ja heti seuraavana kesänä ajettiin myös ensikierrokset Bembölen radalla Espoossa.

Italialainen Tecno Piuma valmisti vuonna 1963 rungon, jonka oivallukset ovat säilyneet lähes ennallaan nykypäivään saakka. Tecno Piumassa kiinnitettiiin ensi kertaa moottori kuljettajan oikealle puolelle telineeseen, jolloin jäähdytys toimi paremmin kuin aiemmin kuljettajan taakse sijoitetussa.

Vuosikymmenen puolivälissä nähtiin radalla myös muuan Keijo ’Keke’ Rosberg, jonka isä Lars Rosberg kuului lajin pioneereihin Suomessa. Nuori iisalmelainen ajoi heti kovaa, ylsi ensimmäisenä vuonnaan SM-pronssille ja voitti Suomen mestaruuden vuosina -66 ja -67. Rosberg ajoi nimenomaan Tecno Piuman rungolla.

Rosberg  ylsi jo kartingissa aivan lajin kansainväliselle huipulle ja oli vuonna 1982 Suomen ensimmäinen F1-maailmanmestari.