Mikäli pihassa ei ole riittävästi tilaa, niin vuoden 1986 autohinnastojen mukaan voi kahdenkymmenen nappisilmä-Ladan sijaan ostaa yhden Lotus Esprit Turbon. Kesällä -76 esitelty Esprit oli ehtinyt Suomen varsinaisiin kasinovuosiin tultaessa ehtiä jo kunnioitettavaan ikään, mutta varsinkaan malliston yläpään malleja ei ikä painanut. Auto oli menevän näköinen, hieno ajaa ja suorituskyvyltään maailman eliittiä. Vain nelisylinterisyyden aiheuttama hienostuneisuushaitta voitiin katsoa ongelmaksi. Senkin saattoi tietysti ohittaa olankohautuksella omistajan muistaessa olevansa oman elämänsä James Bond.
Lotukselle 80-luvun alku oli ollut erikoisen vaikeaa aikaa. Autot kyllä tunnettiin, mutta ostajia ei löytynyt, osin perustajansa Colin Chapmanin kompromissittoman asenteen vuoksi. Autojen piti olla nopeita erityisesti kevyen rakenteensa kautta, eikä käytettävyys koskaan ollut prioriteetti. Vakaviin talousongelmiin suistuneen kunniakkaan Lotuksen itseoikeutettu patruuna Chapman kuoli loppuvuodesta 1982 sydänkohtaukseen, juuri ennen sekavien talousrikosvyyhtiensä oikeuskäsittelyjä.
Suomessa Esprit oli minä tahansa mallimuunnoksena kananhammas, jonka näkemistä pikkupoika ei hevin unohtanut. Aggressiivisesti muotoiltu muovikiila ei ole menettänyt hohdostaan mitään vieläkään, lähes puoli vuosisataa esittelynsä jälkeen. Kysyntää myös riitti käsittämättömän pitkään: viimeiset Espritit rullasivat tuotantolinjalta vuonna 2004!
Yhtenä Suomen kasinovuosien vauhtisokeuden symbolina voi pitää sitä, että Toyotan maahantuonnista tunnettu Korpivaara liitti Lotuksen edustuksiinsa vuonna 1987. Suomeen tuotiin virallisia teitä parikymmentä Lotusta ennen kuin päälle kaatuva lama lopetti hassuttelut.
Lotus Esprit Turbo 1985