Suomalaiset autonostajat löysivät kuin varkain sivistyneiksi kehittyneet maasturit 1980-luvun alussa. Nelivetoiset maastoautot oli tuohon aikaan vapautettu autoverosta puolustusvoimien kriisiajan tarpeiden vuoksi, edellyttäen että niissä oli voimanulosotto. Mikäli sellaista ei valmiina tehtaalta ollut, suomalaiset maahantuojat järjestivät asian kotimaassa.
Vuonna 1983 maastureiden vuosimyynti kipusi jo 4 000 kappaleeseen, eikä verottaja enää suostunut katsomaan asiaa läpi sormien. Autothan eivät saa olla Suomessa edullisia. Maastureille määrättiin vuodesta 1984 alkaen 30 % autovero, mikä hillitsikin kysyntää sopivasti.
Mitsubishi Pajero ehti Suomeen keväällä 1983, mutta myyntiä haittasi alkuun pitkän malli puute. Kun sellainen liitettiin mallistoon seuraavana vuonna, Pajero nousi Suomen suosituimmaksi maasturiksi ja piti kärkipaikkansa koko 1980-luvun ajan.
Nykyaikainen 2,3-litrainen turbodiesel vauhditti myyntiä alusta pitäen, ja muutamaa vuotta myöhemmin Pajeron haluttavuus vain parani, kun moottoria kasvatettiin kahdella desilitralla ja ahtojärjestelmään lisättiin välijäähdytin. Komeat teippaukset ”Turbo” ja Intercooler” julistivat ilosanomaa muille tielläliikkujille. Suuressa Pajero-virrassa ui myös joitakin kolmilitraisella bensiini-V6:lla varustettuja malleja, mutta ne jäivät harvinaisuuksiksi.
Rakenteeltaan Pajero oli hyvin perinteinen rungollinen maastoauto. Ainoa pieni poikkeus oli etuakselin erillisjousitus vääntösauvajousin; takana oli pitkittäiset lehtijouset. Voimansiirto oli yhtä suoraviivainen: neliveto oli kytkettävä ja jakovaihteistossa alennusvaihde maastokäyttöön. Käsivalintaisen vaihteiston viisi vaihdetta ja etuakselin automaattiset vapaanavat olivat pieniä hienouksia.
Mitsubishi Pajero 3.0 V6 Automatic 1990 Sixten Björklund