Rakkaudesta lajiin!
Tuo otsikon lause on tietyllä tapaa jo klisee myös näissä harrasteautopiireissä mutta silti niin totta kuin olla vaan voi. Omalta osaltani viehtymys autoihin on alkanut ihan taaperoikäisenä niin kuin niin kovin monella muullakin autoharrastajalla. Innostus amerikkalaisiin autoihin alkoi sekin myös hyvin varhaisessa vaiheessa. Sukulais- ja tuttavapiireissä oli tuolloin muutamia jenkkiautoja. En osaa tarkkaan sanoa enkä tietysti muista, mikä sai tuolloin alle 10-vuotiaan pojankoltiasen haltioitumaan niin voimakkaasti näistä Amerikan "ihmeistä". Muistan kun kesälomamatkoilla perheen kanssa koto-Suomessa automme takapenkillä pidin kirjaa kaikista bongaamistani jenkkiautoista. Silloisen kotini lähellä asui eräs kuorma-autoilija, jolla oli ihan käyttöautona Dodge Dart 1962, sen näkeminen oli varmaan se viimeinen potku sellaiselle tielle, jolta ei enää ollut paluuta. Tuo Dodge oli kuin avaruusalus alle kymmenvuotiaan pojan silmissä.
Teini-ikään siirryttäessä innostus kasvoi kasvamistaan ja sitten kauppojen ja kioskien lehtihyllyihin ja telineisiin ilmestyi V8 Magazine -lehti, se oli erittäin kova potku taas eteenpäin tässä Amerikan autojen ihannoinnissa. Hieman myöhemmin elettiinkin jo sitä aikaa, että muutaman frendini isoveljillä oli jenkkiautoja. Tuolloin elettiin 80-luvun alkupuolta ja silloin oli näiden jenkkiautojen rakentelutyylinä vahvasti niin sanottu "Hottentotti"-tyyli. Autoissa oli usein erikoisvanteet leveine renkaineen, perää oli nostettu ylös, erikoismaalauksia, auton alusta oli myös maalattu, sisustassa oli pitkää koristekarvaa ja lukemattomia muista isompia ja pienempiä yksityiskohtia myös konehuoneen puolella. Pari tällaista frendien isoveljien omistamaa "Hottentotti"-autoa (Dodge Dart -66 ja Plymouth Duster) tekivät minuun niin suuren vaikutuksen, että päätin tuolloin että jonain päivänä minullakin on sellainen. No elämässähän tapahtuu aina paljon kaikenlaista ja myöskin ennalta suunnittelematonta, näin kävi itselläkin ja Amerikan auto innostus jäi jossain vaiheessa hieman sivuun mutta ei se missään tapauksessa eikä missään vaiheessa täysin hiipunut. Kävin jonkin verran alan tapahtumissa ja luin alan lehtiä.
Jossain vaiheessa innostuin jossain määrin myös tuning-ilmiöstä ja rakentelinpa myös yhtä omaa ns. käyttöautoa tuning-tyyliin ja siitä tehtiin jopa usean sivun juttu erääseen sen aikaiseen harrasteajoneuvolehteen. Junnuna piti tietysti olla mopo ja Raisulla ajeltiinkin muutama vuosi, tuolloin ei ne isommat 2-pyöräiset kiinnostaneet vaan odoteltiin sitä ajokortin saamista ja omaa autoa. Moottoripyörä kuume iski vasta sitten paljon myöhemmin ja ehti siinä muutama pyörä ajossa ollakin kunnes tuli tunne että se tie on nyt käyty tai ajettu loppuun. Elettiin loppukesää 2013 ja olin Stadin Cruisingissa Kauppatorilla ihailemassa upeita Jenkkiautoja ja tapaamassa tuttuja, tuolta tapahtumasta kotiin ajaessani päätin, että ensi kesänä menen näihin cruising-tapahtumiin omalla jenkillä. Syksy ja talvi sitten menikin sopivaa harrasteautoa etsiessäni ja kevättalvella iski jo pienoinen paniikki, kun kevät ja kesä lähestyi mutta Jenkkiautoa ei vielä kotitalliini ollut ilmestynyt. No sitten toukokuun alussa se päivä vihdoin koitti: kotipihassani oli erittäin upea Hottentotti-tyyliin rakennettu Plymouth Duster -73. Autossa oli hyvin huomiota herättävä maalaus ja ulkoasu muutenkin myös auton tekniikka oli saanut kokea suuria muutoksia alkuperäiseen verrattuna. Duster on vaihtanut omistajaa kuten tuossa välissä myös omistuksessani olleet Plymouth Valiant 1965 ja Dodge Dart 1962.
Tämä nykyinen harrasteautoni eli Dodge dart GT 1965 on kaikilta osin täydellinen unelmieni täyttymys. Juuri tämä Hottentotti-tyyli on se, joka iski kuin ratakisko takaraivoon silloin teini-ikäisenä ja nuorena miehenä. Olin etsinyt tämän tyyppistä autoa jo usean vuoden ajan mutta kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet aiemmin. Elettiin kevättä 2021 kun sain eräältä harrastajakaveriltani vinkin, että Haminassa voisi olla myynnissä Dodge Dart GT-65, auto ei siis missään vaiheessa ollut julkisessa myynnissä. No viipymättä yhteys auton omistajaan ja pyytämään kuvia ja muista tarkempia tietoja autosta. Heti ensimmäisen kuvan nähtyäni olin välittömästi myyty! Tiesin heti, että tämä on minun auto. Eikä siinä sitten pitkään mennyt, kun kaupat tehtiin. Auto on niin upea, että se noteerattiin heti laajalti näissä jenkkiauto-piireissä. Heti ensimmäisenä kesänä Dodge pyydettiin neljään eri näyttelyyn. Myös V8- Magazine -lehti ja Wheels.fi-nettijulkaisu kiinnostuivat autosta ja tekivät Dodgesta laajat esittelyt. Viime keväänäkin Dodge kutsuttiin kahteen eri näyttelyyn. Autohan oli täysin valmis ja näyttelykuntoinen minulle tullessaan mutta olen tehnyt siihen jonkin verran lisäyksiä ja pieniä muutoksia, jotta tuo ihannoimani Hottentotti-look olisi omasta mielestäni täydellinen. Kuten aiemmin mainitsin, olen omistanut näitä Amerikan autoja aiemmin muutaman ja ne ovat siirtyneet uusille omistajille, tämän Dodgen kohdalla luulen että tässä on aivan kaikki kohdallaan, tämä auto on täysosuma... tämä taitaa jäädä itselleni hyvin pitkäksi aikaa, sillä tämä on todellinen Helmi!
