Opel oli niin meillä kuin muuallakin Euroopassa erinomaisessa vedossa 1980-luvun kääntyessä lopuilleen. Mallistoa uudistettiin vauhdilla ja syyskuussa -86 esitelty Opel Omega oli oikeastaan auto omassa luokassaan. Vastaavat tilat hintaluokassa tarjosi oikeastaan vain Volvo 240, jota ei enää varsinaisesti voinut pitää tekniikan keihäänkärkenä.
Yhä mahtavan General Motorsin uutuus korvasi jo ikääntyneen Rekordin ja hyppäsi samalla yhden kehityssukupolven yli. Ford Sierran ja Audi 100:n viitoittama aerodynamiikan aikakausi oli täydessä vauhdissa ja Omega nokitti kaikki ilmanvastuskertoimellaan 0,28. Arvo olisi hyvä vielä tämän päivän täysin optimoidulle sähkösukkulallekin.
Hinnat alkaen -mallia lukuun ottamatta Omegassa oli polttoaineensuihkutus, keskuslukitus ja kaikkien pyörien erillisjousitus. 80-luvun lopun löysän rahan aikakaudesta huolimatta kotimainen autokansa käytti vielä päätään autokauppaan suunnatessaan. Vaikka Opel ei merkkinä ollut statukseltaan muiden suuria autoja valmistavien saksalaisten veroinen, Omegoita myytiin vuonna -89 yli 1 500 kpl; enemmän kuin esimerkiksi BMW:n 500-sarjaa, tai Audi 100:aa.Taksiyrittäjien suosikkina Mercedeksen W124 -korimalli vei kuitenkin voiton noin 2 500 kappaleen myynnillään.
Omega oli niin varusteiltaan kuin ominaisuuksiltaankin mainio. Ajettavuutta kehuttiin aikalaistesteissä vuolaasti, ja sitä kehuttiin tässä suhteessa jopa maailman parhaaksi takavetoiseksi autoksi. Omega kykeni lisäksi ilmanvastuskertoimensa turvin yhdistämään kunnioitettavan huippunopeuden ja maltillisen kulutuksen. Valitettavasti ruostepeikko ja nopeahko arvonalenema söivät kannan olemattomiin melko nopeasti.
Opel Omega 2.0 1988 Esko Kemppi