Automaailman viimeinen varsinainen suuri innovaatio – tila-auto – syntyi kuin sattumalta molemmin puolin Atlanttia samana vuonna 1984. Sekä Renault Espacen että Chrysler Voyagerin takana oli kuitenkin pitkä kehitystyö 70-luvun alusta alkaen.
Espacen juuret ovat Chrysler-Simcalla. Peruskonsepti hahmoteltiin Englannin Chryslerilla ja jalostettiin muotoilluksi lopputuotteeksi Chrysler-Simcan omistamalla Matralla Ranskassa. Sitten Peugeot osti Chryslerin Euroopan-toiminnot ja projekti pantiin sivuraiteelle.
Tilanne muuttui, kun Peugeot myi vuorostaan Matran Renaultille. Valtionyhtiössä asioihin pantiin vauhtia, mutta tekniikanluovuttajaksi määrätyn Renault 25:n pitkittäin sijoitettu moottori aiheutti päänvaivaa. Ongelmat selätettiin ja Renaultin Espaceksi ristimän tila-auton tuotanto pääsi alkamaan Matran tiloissa.
Espacen rakenne oli Matran urheiluautoissaan käyttämä ratkaisu, jossa muoviset muotopaneelit kiinnitettiin galvanoidusta teräksestä valmistettuun itsekantavaan korirunkoon. Rakenne oli vääntöjäykkä ja kevyt: iso tila-auto painoi alle 1 300 kilogrammaa.
Suomeen Espace ehti vasta neljä vuotta esittelynsä jälkeen keväällä 1988.Moottorivaihtoehdot olivat bensiini tai turbodiesel, nelisylinterisiä molemmat. Nelivetoinen Quadrakin olisi ollut saatavilla – tiettyyn hintaan. Tila-auto olisi ollut erinomainen ratkaisu lapsiperheiden käyttöön, mutta meikäläinen hirmuinen autovero teki sellaisen omistamisesta useimmille kaukaisen haaveen. Espacen yli 220 000 markan lähtöhinta oli sellaisen tarvitsijoille yksinkertaisesti mahdoton.
Täysikokoiset tila-autot jäivät Suomessa harvinaisuuksiksi ennen kuin käytettyjen autojen verokohtelua kohtuullistettiin tämän vuosituhannen puolella.
Renault Espace 1988 Veli-Pentti Saarela