Uudenkaupungin autotehdas oli aloittanut Saab-tuotannon 1969 ja kehittynyt ajan mittaan taitavaksi räätälöimään niitä meidän markkinoillemme sopiviksi.
Pitkään palvelleen Saab 96:n tuotannon loppuminen jätti 80-luvun alussa jälkeensä ammottavan aukon edullisen Saabin tarvitsijoille. Ratkaisuna Uudessakaupungissa suunniteltiin Saab 90, jossa 900 sai vanhan 99:n lyhyemmän keulan. Juoni toimi, sillä Suomessa suunniteltu ja pelkästään Suomessa myyty 90 teki hyvin kauppansa. Pitkän päälle ristisiitos ei kuitenkaan ollut tuotantoteknisesti perusteltavissa.
Löydettyä markkinarakoa haluttiin kuitenkin käyttää hyväksi, ja Uudessakaupungissa suunniteltiin 90:n korvaajaksi täysimittainen mutta riisuttu Suomi-erikoisuus, Saab 900c. Koeteltu kaasutintekniikka ja vain tarpeellinen varustetaso sopivat hyvin meikäläiseen makuun. Auto ei enää ollut aivan markkinoiden moderneimpia, mutta meikäläiseen todellisuuteen räätälöidylle tuotteelle oli uskolliset asiakkaansa. Lämmin, luotettava, tilava ja ajo-ominaisuuksiltaan hämmästyttävän nykyaikainen Saab pysyi rekisteröintitilastojen kärkikymmenikössä vaihtuvalla mallistollaan koko vuosikymmenen.
Suomesta katsoen on joskus vaikea hahmottaa, kuinka erikoisia autoja Saabin itsenäisyyden ajan mallit olivat. Pohjoismaissa suuret myyntimäärät takasivat sen, että erikoisuus katosi Saabien massaan. Niin teknisiltä ratkaisuiltaan kuin muotoilultaan Saabit kuitenkin olivat ja pysyvät erikoisuuksina.
Vielä 80-luvun maailmassa markkinat riittivät pitämään pienen pystyssä. Vaikka Suomi kärsi 90-luvun lamasta pahasti, ei muillakaan vahvasti mennyt: ennen niin ylpeästi erikoisen Saabinkin kohtaloksi tuli 90-luvun taitteessa päätyminen kasvottoman General Motorsin syliin.
Saab 900c 1989 Ville Pohjalainen