Isäni hankki Saabin uutena Kotkan Karhulassa olleelta “Auto ja akku Oy”-nimiseltä Saab/Isuzu-jälleenmyyjältä toukokuussa 1971. Hinta oli kova; 15 300 markkaa. Niinpä vaihtoon meni vuoden 66 Saab ja velkaakin piti ottaa.
Perheemme matkusti sillä ympäri Suomea 70-80-luvulla aina Lappiin ja Norjan jäämerelle asti, mukana teltta ja makuupussit. Auto siirtyi 1984 veljeni omistukseen ja se oli tuttu näky kortteliralleissa kaupungilla. Saab myytiin 90-luvun laman aikana perheestä pois harrastajalle, joka kunnostuksen jälkeen myi auton edelleen Pyhtäälle. Tuona aikana auto museokatsastettiin 1996.
2005 sain kuulla, että auto on edelleen tallella ja tarjouduin ostamaan sen. Kesti vuoteen 2009 kunnes myyjä suostui luopumaan siitä ja auto palasi perheeseen.
Ajatus entisöinnistä kypsyi heti sen hankittuani mutta toteutui vasta vuonna 2019.
Tämä “omistajan helmi” on näyte Suomen autoteollisuuden alkuajoilta, vahvasta tunnesiteestä lapsuuden autoa kohtaan, sinnikkyydestä sen hankkimiseksi takaisin ja kunnostamiseksi seuraavalle sukupolvelle perheessäni.