Katulaillinen kilpapyörä on idea, jota on toistettu melko säännöllisesti eri aikoina. Se on kiehtonut vauhdista kiinnostuneita harrastajia, joiden mielestä moottoripyörän tarkoitus on olla nopeampi kuin muut, eikä sen käytännöllisyydellä ole niin suurta merkitystä.1980-luvun puolivälissä Suzuki teki malliston, jossa joka kokoluokassa oltiin lähempänä rata-ajoon tarkoitettua kilpapyörää kuin kilpailijoilla, tai ainakin siltä näytti. Huvittava 50-kuutioinen täysin katettu mopo ei ihan vakiona rata-ajoon sopinut, mutta jo satapiikki ja sitä suuremmat olivat jokainen luokassaan ainakin jonkin aikaa urheilullisimmat tuotantomallit mitä kaupasta sai.
Suzukin urheilupyörien malliston huipulla oli vuonna 1986 esitelty GSX-R 1100. Sen sanotaan olleen käytökseltään ja jopa istuma-asennoltaan miellyttävämpi kuin miltä näytti, mikä oli japanilaisilta järkevää suunnittelua. Silti harva osti GSX-R:n asentaakseen siihen sivulaukkuja. Kyllä niillä oli tarkoitus ajaa kovaa. Ilma/öljyjäähdytteinen moottori oli luja ja luotettava. Perustaltaan samaa 80-luvulla suunniteltua konetta käytettiin Bandit-mallistossa tälle vuosituhannelle saakka.
Hiukan käytännöllisemmät kilpailijat myivät uutena paremmin kuin Suzukin kyykkypyörät, mutta nykyään tilanne on toinen. Hyväkuntoisia japanilaisia 1980-luvun kyykkypyöriä on Suomessa tarjolla erittäin edullisesti. Poikkeuksen muodostavat lähinnä Suzukin ensimmäiset GSX-R-mallit. Ne ovat olleet jo jonkin aikaa pyöriä, joita ei osteta halvoiksi ajopyöriksi, vaan kerätään talteen ja entisöidään.
Suzuki GSX-R 1100 1988 Kari Hakanen