”Maastoautoista tuli herrasmiespoikien hienosteluautoja. Valmistajat tilanteen oikeastaan lopullisesti pilasivat, kun rupesi tulemaan sellaisia ihan pieniä Suzukeja sun muita.” Näin lausui valtiovarainministeriön hallitusneuvos Seppo Mäkelä Tekniikan Maailman haastattelussa vuonna 1985.
Perinteisesti autoverovapaista maastureista oli edellisen vuoden alusta alkaen alettu periä 30 % autoveroa. Syyttävä sormi osoitti jälleen kerran japanilaisia; kymmenen vuotta aikaisemmin pikkuisen Toyota Timangin myyntiluvut olivat edellisen kerran saaneet verottajan tarkistamaan nopeasti kantojaan.
Suomalaiset olivat löytäneet maasturit toden teolla 80-luvun alussa. Ison ja komean auton sai nelivetoisena huomattavasti halvemmalla kuin vastaavan tasoisen tavallisen henkilöauton. Suzuki SJ410 oli kuitenkin erikoisuus. Pienessä ”jeepinpoikasessa” oli vain litrainen moottori, se painoi alle tonnin ja maksoi ennen veronkorotusta vain 40 000 markkaa.
Tekniikaltaan SJ410 oli kuin järeän maasturin pienoismalli. Moottori ja vaihteisto olivat edessä, jakovaihteisto keskellä ja jäykät akselit oli tuettu lehtijousin. Tasauspyörästön lukkoja ei ollut, mutta kevyt auto oli ilmankin erittäin maastokelpoinen.
Kuten useimpien muidenkin maastureiden, Suzukin paras myyntivuosi oli 1983, jolloin niitä ostettiin seuraavan vuoden alusta tulevan verollepanon kiihdyttämänä hullun lailla. Tuona vuonna Suomeen rekisteröitiin toista tuhatta uutta Suzukin pikkumaasturia.
Vuoden 1985 lopulla malli sai tehtaalta lisänimen Samurai, joka nopeasti yleistyi myös puhuttaessa vanhemmista malleista.
Juhlat olivat kuitenkin jo ohi. Vuonna 1985 Suzukeja myytiin vielä melkein 500 kappaletta, mutta sen jälkeen alamäki oli nopea.
Suzuki SJ410 1985 Ari Järvinen