Suomi aloitti 1980-lukunsa 70-luvun vaisuissa ruskeissa sävyissä, mutta ilmapiiri muuttui vuosikymmenen edetessä nopeasti. Ikkunoita länteen avattiin ja rahamarkkinoita vapautettiin vauhdilla vuodesta 1986 alkaen. Pian näytti siltä, ettei kenenkään enää tarvinnut olla köyhä tai kipeä, kun pankit alkoivat suorastaan tyrkyttää lainarahaa kuluttajille.
Monille 80-luku alkoi vuonna 1982, jolloin Mauno Koivisto aloitti presidenttikautensa ja Keijo Rosberg voitti F1-maailmanmestaruuden. Ilmapiiri muuttui kuin taikaiskusta optimistiseksi ja eteenpäin katsovaksi – hienosti menee, mutta vielä kuinka paljon hienommin mahtaa mennä ensi vuonna?
Missään aikojen muuttuminen ei näkynyt niin selvästi kuin katukuvassa. Autoja myytiin 80-luvun jälkipuoliskolla enemmän kuin koskaan ja ne olivat myös keskimäärin hienompia kuin milloinkaan. Turbosta tuli päivän sana, jota käytettiin markkinoinnissa rennolla ranteella myös aivan automaailmasta irrallaan olevissa yhteyksissä.
Myös kaksipyöräisten rintamalla 80-luku oli vauhdikas. Suzuki PV50 oli mopojen kestohitti. Japanilaiset ja italiaiset tehopiikit puhuttelivat vauhtiin päässyttä nuorisoa. Matkapyörät kasvoivat joka suuntaan ja Harley-Davidson alkoi olla katukuvassa yhä yleisempi. Turbot ja Yamahan Vmax puhuttelivat.
Rallissa 80-luku oli suomalaisten kulta-aikaa. Neljä eri kuljettajaa – Ari Vatanen, Hannu Mikkola, Timo Salonen ja Juha Kankkunen – juhli kauden päätteeksi maailmanmestaruutta, Kankkunen kahdesti. Suomi vastaan muu maailma -tilasto kertoo tarpeellisen: vain Walter Röhrl, Stig Blomqvist ja Miki Biasion pystyivät 80-luvulla torjumaan suomalaisten mestaruusputkea. Myös moottoripyörien osalta oltiin mestareita kun Pekka Vehkonen ajoi motocrossin maailmanmestariksi 1985.
Perinteisten urheiluautojen paikan ottivat uudenlaiset gti-autot, jotka perustuivat tavallisiin kauppakasseihin, mutta olivat jotain ihan muuta. Lajin kantaäiti, Volkswagen Golf GTI, sai nyt rinnalleen Honda CRX:n, Peugeot 205 GTi:n, Opel Kadett GSi:n ja koko liudan muita vauhtimalleja. Toyotan ja Citroënin maltillisena maahantuojana tunnettu Korpivaara Oy käynnisti Lotuksen maahantuonnin ja Maserati sai ensimmäisen suomalaisen maahantuojansa, Auto-Trident Oy:n. Elettiin erikoisia aikoja.
Amerikkalaisten autojen kauppakin sai pitkästä aikaa vauhtia, kiitos nousukauden ja dollarin siedettävän kurssin. Määrällisesti eniten tuotiin verovapaita pakettiautoja – El Caminoita, muita pickupeja ja komeasti sisustettuja pakettiautoja. Niiden ohella Suomeen saatiin ennennäkemättömiä määriä uusia Corvetteja, Camaroita ja Firebirdejä. Suuryritysten, valtion ja kuntien edustuskäyttöön myytiin vielä satoja pitkiä, mustia amerikanrautoja. Televisiossa pyöri Miami Vice – asiat eivät olleet hullummin.
Vauhti ja kalliit erikoisautot eivät tietenkään ole 80-luvun koko kuva. Vuosikymmen oli autohistorian murtovettä, jossa siirryttiin aikakaudesta toiseen ja elementit sekoittuivat keskenään. 80-luku oli kaiken säihkeen varjossa itäautojen viimeinen vahva vuosikymmen. Vanha takavetoinen laatikko-Lada esiintyi vuodesta toiseen suosituimpien automallien kärkijoukoissa ja modernimmat mallitkin pärjäsivät kohtuullisesti. Merkittävimmät uutuudet olivat etuvetoiset Lada Samara ja Škoda Favorit, jotka konkreettisesti siirsivät valmistajansa nykyaikaan. Wartburg jatkoi kaksitahtimoottorin viimeisenä soihdunkantajana.
Suomalaisten autoilijoiden maltillinen enemmistö luotti silti vanhoihin suosikkeihinsa – Opeliin, Fordiin, Toyotaan ja Nissaniin. Uusia japanilaisia järkimerkkejä edustivat Daihatsu, Suzuki ja Subaru. Suurin osa kansasta oli varovaisia, eikä lähtenyt mukaan kasinotalouden hullutuksiin.