Pickupeilla ei 80-luvun Suomessa ollut suuren suurta markkinaosuutta, mutta maaseudulla niitä tarvittiin. Pääosa tarjonnasta oli melko karua hyötyajoneuvojuurta, joissa lava ja hytti oli kiinnitetty erikseen perinteisen kantavan rungon ylle.
Volkswagenilla oli mielestään vallitsevaan tilanteeseen merkittävä parannusidea. Eikö läpimurtonsa 70-luvulla tehneestä itsekantavasta Golfista olisi mahdollista kehittää huomattavasti kuljettajaystävällisempi avolavamalli niille asiakkaille, jotka eivät tarvitse päivittäin lumiauraa tai yli tonnin kantavuutta?
Niin syntyi moderni eurooppalainen pickup – VW Caddy – jonka tuotanto keskitettiin VW:n Sarajevon-tehtaalle silloiseen Jugoslaviaan. Suomalaisesta näkökulmasta mallissa oli kuitenkin ongelma: jotta sen tuomisessa olisi mitään järkeä, lavaa pitäisi jatkaa 8 cm meikäläisen autoverottomuuden edellytykseksi muutamaa vuotta aikaisemmin säädetyn 185 cm lavapituuden tavoittamiseksi. Suomalainen erikoislaki oli 70-luvulla säädetty erityisesti Toyota 1000 Pickupin myynnin torjumiseksi, minkä vuoksi se kulki kansan suussa ”Lex Timangina”.
Volkswagen Caddyn maahantuonti Suomeen käynnistyi vuonna 1984, kun askelmerkit oli saatu kohdalleen. Lavaa jatkettiin takaosastaan kotimaassa vaaditut sentit, minkä jälkeen myynti käynnistyi pirteänä. Caddyn sai joko bensiini- tai dieselkäyttöisenä ja se oli pickupiksi ennen kokemattoman ajettava ja taloudellinen.
Caddystä tuli pienissä piireissä kulttiauto, jota ei tahtonut saada ajettua loppuun. Melutaso oli melkoinen ja ohjaamon tilat pitkille kuljettajille ahtaat, mutta kilometrikustannukset olivat olemattomat ja käyttöarvo pistämätön. Auton heikoin kohta oli lavan jatkos, joka alkoi monesti kukkia rumasti jo muutaman vuoden käytön jälkeen.
Volkswagen Caddy 1987 Ari Silvala