Volkswagen Transporter oli 80-luvulla jo automaailman kummajainen. Suunnittelu ja takamoottorirakenne olivat peräisin 40-luvulta, mutta mallin vuonna 1950 alkanut menestys oli niin loistavaa, että alkuperäistä ideaa jatkettiin pitkälle yli viimeisen käyttöpäivän.
Volkswagenin ensimmäinen pääjohtaja, Heinrich Nordhoff, oli miltei ajanut koko firman kiville pysytellessään liian pitkään kansanauton alkuperäisessä takamoottori-ideassa. Etuvetoiset Passat ja Golf oli esitelty 70-luvun alussa viime tingassa, kun pää oli jo tulossa vetävän käteen.
Hyötyajoneuvomallistossa Nordhoffin haamu kuitenkin kummitteli niin pitkään, että vuonna -79 esitellyssä Transporterissa oli edelleen ilmajäähdytteinen moottori takana. Tämän varassa mentiin koko 1980-luku, vaikka nestejäähdytys, dieselmoottorit ja jopa neliveto tulivat vihdoin mukaan kuvaan vuosikymmenen kuluessa.
Kuvio oli kummallinen, sillä voittava konsepti – etuvetoinen ja matalalattiainen pakettiauto – oli ollut olemassa jo ennen alkuperäisenkään Transporterin suunnittelemista. Niin vahva oli kuitenkin VW:n 1950-70 -luvuilla luotu asiakaspohja, että 80-luvun Transporter T3:kin teki vastoin kaikkea järkeä vielä kauppansa.
Takamoottorikonstruktiolla oli tietenkin puolensa. Tilankäyttö oli etuvetoisiin kilpailijoihin nähden heikkoa, mutta etenemiskyky oli hyvä ja ohjaus aikoina ennen tehostimien yleistymistä miellyttävän kevyt. Useimmat tuon ajan kilpailijat olivat lisäksi meluisia Volkswageniin verrattuna.
Lopulta VW:nkin oli annettava periksi muuttuville ajoille. Mallivuodelle 1990 esitelty Transporter T4 oli monissa suhteissa nykyaikaisen kevyen hyötyajoneuvon prototyyppi – hyvä ajettava, hiljainen ja tilankäytöltään oivallinen.
Volkswagen Transporter Caravelle 1989 Olavi Hämäläinen