Volvo lähti 80-luvulle yhden mallin taktiikalla, mikäli Dafin haltuunoton jälkeiset Hollannin-haaran pikku-Volvot jätetään laskuista. Volvo 240 oli päivityksistä huolimatta pahasti ikääntynyt, sillä perussuunnittelu oli peräisin 60-luvun 140-sarjasta.
Kulisseissa kuitenkin kuhisi. Kehitteillä oli 240:n seuraajaksi suunniteltu takavetoinen 700-sarja ja Volvon maailmassa vieläkin vallankumouksellisempi etuvetoinen 850, joka ei kuitenkaan ehtinyt tuotantoon 80-luvun kuluessa.
Volvon ja Saabin jäsentenväliset olivat kuitenkin 80-luvulla vielä syvällä vanhoissa takaveto vai etuveto -juoksuhaudoissa. Omaa merkkiä pidettiin kaikin puolin ylivoimaisena, eivätkä asiakkaat juuri liikkuneet ristiin merkkien välillä.
Volvo esitteli tapansa mukaan ensimmäisenä kalliimman ja ylellisemmän version – 760:n – keväällä 1982. Täysin uusi Volvo oli sikäli tuttu ja turvallinen, että moottori oli edessä pitkittäin ja veto takana, niin kuin aikojen alussa oli säädetty. Vanha 240 jatkoi uutuuden rinnalla, sillä 760 oli aivan liian kallis tullakseen kansanautoksi edes Ruotsissa. Kaamean autoveron Suomessa harvat 760:t myytiin lähinnä yrityksille edustuskäyttöön.
Kaksi vuotta myöhemmin esiteltiin 760:n kansanpainos, 740. Erillisen takajousituksen paikalla oli nyt luotettava ja yksinkertainen jäykkä akseli, mikä yhdessä maanläheisemmän varustelun kanssa siirsi hintaa huomattavasti lähemmäksi yksityiskäyttäjien todellisuutta.
Muotoilultaan 700-sarja heijasteli 80-luvun taitteen amerikkalaisia trendejä. Harva olisi valmis kutsumaan autoa silmiähivelevän kauniiksi, mutta muoto oli tehokas. Sekä tilat että korin ilmanvastus olivat monta kertaluokkaa paremmat kuin vanhassa 240:ssä.
Volvo 740 GLE 1986 Vesa Pohjalainen