Ladoja, turboja ja Miami Vicea. On vaikea ymmärtää, että 80-luvun alkamisesta on kulunut jo 45 vuotta. Nostalgia on vahva tunne, ja niin muodissa kuin musiikkiteollisuudessakin 80-luvun trendejä on jo ehditty kierrättää uudelleen.
Automaailmassa 80-luvun ilmiöt olivat yhtä väkevät kuin muussakin elämässä.
Vuosikymmen alkoi vaisuissa tunnelmissa 70-luvun öljykriisien krapulassa. Taloudellisuus ja edullinen hinta olivat ajoneuvon tärkeimmät ominaisuudet. Nissan Cherryn ja Lada 1200:n kaltaiset mallit vastasivat huutoon parhaiten ja kauppa kävi. Länsi-Saksa oli kaukana ja Amerikka vielä kauempana.
Aikakausi vaihtui presidentti Kekkosen väistymisen myötä. Ikkunoita avattiin länteen ja rahamarkkinoita alettiin vapauttaa voimalla. Suomessakin TV vyörytti Dallasin ja Miami Vicen voimin amerikkalaisen kulutuskulttuurin ilosanomaa. Niissä ajettiin SL-Mersulla ja Ferrari Daytonalla, vaikka sitten replikallakin. Lapset ihailivat ihmeauto-Kittillään seikkailevaa Ritari Ässää. Top Gun räjäytti pankin elokuvateattereissa.
Yhteiskunnalliset pohdinnat jäivät muodista, mutta Amerikan-meininki ja jännittävät autot kiinnostivat senkin edestä.
Tekniikka kehittyi vauhdilla ja ennen pitkää hevosvoimat tekivät näyttävän paluun. Pienistä mutta nopeista GTi-autoista tuli pienimuotoinen trendi. Kaikki Mersut eivät enää olleet nelisylinterisiä perusmalleja ja urheilullisia amerikkalaisia autoja myytiin taas uutena merkkiliikkeistä. Alfa Romeon ja Jaguarin kaltaiset merkit heräsivät uudelleen eloon Suomessakin. Maastureiden ja komeiden hyötyajoneuvojen kauppaa vauhditti autoverovapaus – ja löysä lainaraha. Japanilaiset superpyörät olivat nopeampia kuin koskaan ja Harley-Davidsonin maahantuonti käynnistyi vuosikymmenten tauon jälkeen. ”Turbo” muodostui koko aikakauden iskusanaksi.
Erikoisautokauppa kävi kuumana, mutta tavalliset ihmiset ajoivat kulutusjuhlien huipullakin tavallisilla autoilla.
Takatuuppari-Lada piti pintansa vuosikymmenen loppuun saakka ja luotettavat Toyotat ja Opelit miehittivät rekisteröintitilastojen kärkisijoja.
Nostalgian kouriin joutunut ihminen ei piittaa tilastoista, vaan aikakauteen liittyvistä tunteista. Mitä sitten, jos jälkikekkoslainen Suomi olikin todellisuudessa pastellinvärisiä muistikuvia ankeampi? Ja mitä siitä, vaikka omat nuoruudenkuvat eivät niin muistutakaan Bobby Ewingia tai Sonny Crockettia?
Ja mikä parasta, jotkut muistelevat yhä haikeina sen aikaista Skoda 105 L:äänsä, jonka varusteisiin eivät kuuluneet edes avattavat takasivuikkunat.
(KUVA: Museovirasto, Arvo Vatasen kokoelma)