1980-luvulla Road Racing oli suosittua eri puolilla maailmaa. Erilaisten kansallisten ja merkkiluokkien harrastus oli vahvaa, mutta kuninkuuslajina oli jo pitkään pidetty kattojärjestö FIM:n hyväksymää maailmanmestaruussarjaa. Sen nopein luokka olivat alle 500-kuutioiset. Kilpapyörien kuutiotilavuus oli alun perin valittu yleisesti tuotannossa olevien moottoripyörien mukaan. Kilpailuissa menestyneiden pyörien kaltaisia malleja oli helppo myydä innokkaille motoristeille.
Yhteys nopeimpien kilpapyörien ja myyntimallien välillä kuitenkin katkesi jo aikaa sitten. 1980-luvulle tultaessa nopeimmissa luokissa ajettiin monimutkaisilla kaksitahtipyörillä, eikä yhdelläkään valmistajalla ollut tuotannossa teknisesti vastaavia malleja. Japanilaisilla tehtailla oli käynnissä kova keskinäinen kilpailu. Hondan ja Yamahan perässä sekä Suzuki että Kawasaki kehittivät uusia malleja sellaisillekin markkinoille, joilta ei edes odotettu kovin suurta myyntiä. Yamaha toi 1984 tarjolle kaksitahtisen kilpapyörän katulaillisen version. RD 500 LC oli teknisesti hyvin lähellä kuninkuusluokan kilpapyörää. Nelisylinterisessä kaksitahtikoneessa oli kaksi kampiakselia ja hienostunut, moottorin hengitystä pakoaukkoja säätämällä auttava järjestelmä, YPVS. Pyörää ei silti pohjimmiltaan ollut tehty minkään kilpapyörän pohjalta. Siitä oli myös saatu yllättävän käyttäjäystävällinen. Moottori oli joustava myös pienillä kierroksilla, eikä ajoasento ollut läheskään niin äärimmäinen kuin mitä ulkonäön perusteella olisi odottanut. Honda ja Suzuki tekivät omat kaksitahtimallinsa kilpailemaan Yamahan kanssa. Yhtään niistä ei tehty kovin pitkään. Yamaha RD 500 LC oli tuotannossa vain vuoteen 1986.
Yamaha RD 500 LC 1985 Risto Liimatainen