Suomen kansa on aikojen saatossa kehittänyt lukemattomia sanontoja, joista monet liittyvät
jotenkin selviytymiseen karuilla pohjoisilla salomailla: ”Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa”, tai ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”, ja niin edelleen.
Ojasta allikkoon joutumisen ajatus liittyy vahvasti samaan perintöön. Sanontana se varoittaa tekemästä hädän tullen ratkaisuja, jotka johtavat vain entistä pahempaan kiipeliin. Tätä on pitänyt visusti varoa koko suomalaisuuden historian ajan, ja aina vain tarkempana on pitänyt olla kansakunnan itsenäistyttyä runsas sata vuotta sitten.
Suuryritykset ovat suurimmillaan kuin pieniä valtioita, vaikka niiden epäonnistuminen ei olekaan aivan yhtä kohtalokasta kuin kokonaisen kansakunnan. Bisneksessä vaaditaan usein riskinottoa, joka ei vastuulliselle valtiojohdolle tulisi kuuloonkaan. Niinpä ajoneuvohistoria tuntee lukemattomia tapauksia, joissa mahtavat ja ikuisiksi kuvitellut konsernit ovat horjuneet tai uponneet kokonaan aikojen myrskyihin. Sellaisesta tilanteesta ovat vuorollaan löytäneet itsensä kaikki maailman ajoneuvonvalmistajat. Joskus allikostakin on noustu, mutta se on harvinaista. Yli satavuotiaiden valmistajien lista on lyhyt.
Ylpeys käy lankeemuksen eellä, mutta joskus haasteita tai ikävyyksiä suorastaan haetaan. Erilaiset luonnonesteiden voittamiseen liittyvät extreme–harrastukset ovat kasvattaneet suosiotaan tällä vuosituhannella, mutta ojia ja allikoita on vanhastaan haastettu myös erämaiden kartoittamisen tai sodankäynnin tarkoituksessa. Allikkoon siis saatetaan päätyä myös vakaan harkinnan kautta, tai halutaan ainakin varmistaa, että siinäkin tapauksessa kädessä on vielä joku kortti pelattavaksi.
Antoipa teemalle mielessään minkä merkityksen hyvänsä, sitä voi peilata Classic Motorshown teemanäyttelyn kattaukseen ensi keväänä vapun jälkeisenä viikonloppuna Lahden messukeskuksessa.
(KUVA: Donald Baxter MacMillan, 1928)