Trialissa tavoitteena ei ole nopeus, vaan virheetön suoritus vaativassa maastossa. Perusideana on ajaa merkitty rata läpi koskematta maata jaloilla tai muilla vartalon osilla. Lajia harrastetaan sekä luonnonmaastossa (kivet, kannot, rinteet) että keinotekoisilla radoilla (betonirenkaat, trukkilavat).
Trialin historia ulottuu yli sadan vuoden taakse Britannian maaseudulle, missä laji syntyi alun perin moottoripyörien kestävyyden ja kuljettajien ajotaidon testaamiseen huonokuntoisilla teillä. Maailman vanhin yhä järjestettävä trialkilpailu, Scottish Six Days Trial, ajettiin ensimmäisen kerran vuonna 1909.
Aluksi käytettiin tavallisia, tieliikenteeseen tarkoitettuja nelitahtisia brittiläisiä pyöriä (esim. BSA, Ariel), joita riisuttiin ja muokattiin maastoajoon. Pyörät olivat raskaita, jäykkärunkoisia ja akseliväliltään pitkiä. Espanjalaiset merkit, kuten Bultaco, Montesa ja Ossa, mullistivat lajin 1970- ja 80-luvuilla tuomalla markkinoille kevyitä kaksitahtipyöriä.
BSA Bantam ei ollut pelkästään suosittu arkikulkupeli, vaan sillä oli ratkaiseva rooli trialharrastuksen kehittymisessä. Bantamin muotoilu perustui saksalaiseen DKW RT 125-malliin, ja BSA valmisti pyörää vuosina 1948-1971. Jo vuonna 1949 BSA:n tehtaan testikuljettajat osallistuivat muokatuilla D1-malleilla trialkilpailuihin. Menestyksen myötä BSA toi markkinoille virallisen D1 Competition -kilpamallin, jossa oli ylös nostettu pakoputki ja karkeat renkaat.
Bantam muistetaan erityisesti siitä, että se laski moottoriurheilun aloituskynnystä. Monet triallegendat aloittivat uransa juuri Bantamilla ja pyörä on edelleen hyvin suosittu Classic Trial -kilpailuissa ympäri maailmaa. Sen puksuttava käyntiääni ja kyky edetä hitaasti ojissa ja allikoissa tekivät siitä aikakautensa ikonin.
BSA 175 Bantam 1955 Hannu Ihatsu