Glas teki 50-luvun alusta alkaen hämmästyttävän pyrähdyksen ajoneuvonvalmistajana. Alun perin maatalouskoneisiin keskittynyt perhefirma oli toiminut iät ja ajat Dingolfingissä, 50 km Münchenistä koilliseen.
Hans Glas oli ennen sotaa tehnyt uraa Pohjois-Amerikassa ja toiminut mm. Indian-moottoripyörätehtaan johtajistossa. Sodan jälkeen hän osti isänsä vanhan koneyrityksen Saksasta.
Alkoi tapahtua, paljon ja nopeasti. Hans Glasin poika Andreas näki Italiassa Vespa-skoottereita ja vakuutti isänsä sellaisten valmistamisen eduista. Valmiudet suurtenkin sarjojen tekemiseenhän olivat valmiina.
Niin tehtiin, ja ennen kuin moni ehti huomatakaan, skoottereistaan jo huomattu Goggomobil oli ryhtynyt valmistamaan pieniä autoja. Goggomobilista tuli Saksan suosituin kääpiöauto, mutta niiden varassa ei Volkswagenia vastaan pitkään pärjättäisi.
Harppauksen ensimmäinen vaihe oli vuonna 1957 Glas Isar. Vauhti oli kova, eikä Isarillakaan pitkälle pötkittäisi, vaikka moottori olikin nelitahtinen. Glasilla tehtiin kovasti töitä ja patentteja kirjattiin.
Vuonna 1962 saatiin julki Glas 1004, eikä kukaan voinut kiistää, etteikö kysymyksessä olisi oikea auto. Hämmästystä herätti nelisylinterisen rivimoottorin kannen yläpuolinen nokka-akseli, joka oli hammashihnakäyttöinen.
Dingolfingissä painettiin kaasua loppuun saakka. 1963 esiteltiin kaunis Glas 1300 GT, joka perustui 1004/1204-malliin. Seuraavana vuonna oli vuorossa iso Glas 1700 ja lopulta 1966 jo maailmanluokan GT-auto Glas 2600 V8.
Vauhtia oli liikaa ja rahoituspohja petti. Glas ajautui BMW:n omistukseen loppuvuodesta 1966. Glasin matka ensimmäisistä skoottereista viimeiseen autoon oli kestänyt vain 18 vuotta.
Glasin loppuvuosien kehittyneimmät mallit jäivät Suomessa harvinaisiksi. Goggomobilin ja Glasin maahantuojana toimi Suomen Koneliike.
Glas S 1004 Coupé 1963 Erkki Pihlaja-Kuhna