Vuoden 1959 USA:ssa bensiini maksoi 30 senttiä gallonalta ja tavallinen autoilija liikkui viisimetrisellä kromiristeilijällä. Aika ei vaikuttanut otolliselta minikokoisen sähköauton valmistamiseen, mutta niin C. Russell Feldmann kuitenkin teki.
Feldmann ei ollut kuka hyvänsä tuulihattu, vaan National Union Electric -monialayhtymän johtaja ja pääomistaja. Nuoruudessaan 1920-luvulla Feldmann oli hankkinut omistukseensa dieselmoottorivalmistaja Wintonin, jonka myi pian eteenpäin General Motorsille. Sitten Feldmann perusti yhdessä Walter P. Chryslerin kanssa Automobile Radio Corporationin, joka valmisti ensimmäiset autoradiot. Feldmannin kälyn aviomies oli dieselmoottoreidensa tunnetuksi tekemä Clessie Cummins.
Feldmannin yritysryppääseen kuuluivat korinvalmistajana tunnettu Henney ja merkittävä akkuvalmistaja Exide. Sähkökomponenttien osalta luotettiin pölynimureistaan tunnettuun Eureka Williamsiin, joka myös oli valmiiksi Feldmannin salkussa.
Melkein kaikki osaaminen oli omassa talossa, ja mitä ei osattu, sitä toimitti Kalifornian kuuluisa teknillinen korkeakoulu, Caltech. Tarvittiin enää sopiva auton aihio, johon tarkoitukseen hankittiin 100 Renault Dauphinea.
Henney Kilowattiksi ristittyjä autoja valmistui Henneyn koulubussiosastolla New Yorkissa lopulta joitain kymmeniä kappaleita. Suurimmassa osassa oli 72 voltin akusto, joka koostui 12:sta Exiden kuuden voltin lyijyakusta. Valmistajan mukaan Kilowatt saavutti lähes 100 km/h:n huippunopeuden ja kulki yhdellä latauksella noin sadan kilometrin päähän.
Feldmannin Kilowatt-projektin ei ollut tarkoitus mullistaa maailmaa, vaan luultavasti vain pitää
vanhenevan miehen mieli virkeänä. Siviiliasiakkaita ei vakavasti tavoiteltu; mahdollinen kaupallinen järki toimintaan olisi syntynyt myymällä Kilowatteja yhteysajoneuvoiksi voimaloihin ja teollisuuslaitoksiin.
Henney Kilowatt 1960 Sähköinsinöörit – SIL