Nuori paroni Alexander Hesketh oli 1970-luvun alussa melko vapaa harrastamaan mitä mieli teki. Lordi Hesketh oli perinyt tittelinsä ja siihen kuuluvan huomattavan omaisuuden jo lapsena. Paroni perusti ensin oman F3-tallin ja siirtyi ennen pitkää F1:een. Heskethin talli tuli tunnetuksi leveästä tyylistään, jolle kilvanajo oli lähinnä hauskanpitoa ja siinä sivussa pyrittiin saamaan kuljettaja brittikalustolla maailmanmestariksi. Heskethin komeita värejä ei haluttu myöskään suotta sotkea sponsoritarroilla, ja niin paronin varat tallin pyörittämiseen loppuivat vuonna 1975.
Paronin tiluksille oli kuitenkin perustettu oma virityspaja. Sille piti keksiä tekemistä, joten Hesketh päätti suunnitella moottoripyörän. Tavoitteena oli valmistaa prototyyppi, jonka tuotanto tapahtuisi muualla. Alkuun ei tapahtunut mitään, kunnes Hesketh otti yhteyttä Harry Weslakeen, joka suunnitteli pyörään moottorin ja vaihteiston. Moottorityypiksi valittiin V2. Ulkonäöstä vastasi moottoripyörien muotoiluun erikoistunut John Mockett.
Pyörän valmistajaksi ei kuitenkaan löytynyt ulkopuolista yritystä, joten Hesketh pystytti oman valmistuslinjan. Prototyypin ajo-ominaisuuksia, jarruja ja jousitusta kehuttiin, mutta vaihteistoa kritisoitiin. Tuotanto viivästyi vaihteisto-ongelmien takia ja rahoittajat hermostuivat. Pyöriä paranneltiin jatkuvasti, mutta niitä toimitettiin samalla jatkuvasti asiakkaille, joten laatuongelmia riitti. Yritys kamppaili aikaa vastaan – ja hävisi. Hesketh haettiin konkurssiin vain 139 valmistuneen pyörän jälkeen vuonna 1982.
Entiset omistajat ostivat konkurssipesän ja toimintaa jatkettiin uudella nimellä, mutta sekin päättyi lyhyeen. Kolmannesta yrityksestä vastasi Heskethin entinen suunnittelija Mick Broom, jonka Broom Development Engineering valmisti vuoden 1984 jälkeen tilauksesta noin 200 pyörää.
Hesketh V1000 1982 Hannu Liesilä