Jälkeenpäin on vaikea muistaa, kuinka synkältä autoilun tulevaisuus 70-luvulla pahimmillaan näytti. Ensimmäinen öljykriisi syksyllä 1973 aiheutti paniikin, eikä Iranin vallankumouksen laukaisema toinen öljykriisi ollut sen helpompi. Bensiini olisi tulevaisuudessa joka tapauksessa kallista, mutta entä jos sitä ei saisi lainkaan?
Tällaisia mietti mm. Uudenkaupungin autotehtaan kokeilu- ja tutkimusosaston esimies Simo Vuorio. Dieselmoottori ei kuulunut ruotsalaiseen päämiehen suunnitelmiin, vaikka Saabit olivat janoisia autoja. Sitten välähti: moottoripetroli! Sitä oli valmistettu maailman sivu traktoreiden ja hidaskäyntisten venemoottoreiden käyttöön. Koska moottoripetrolin oktaaniluku oli vain hieman päälle 60:n, sitä ei edes verotettu.
Melkein kaikki tarvittava löytyi omasta hyllystä. Petrolin heikon puristuskestävyyden takia puristussuhdetta olisi laskettava, mutta kiitos Saab Turbon, sopivat männät olivat valmiina. Sen jälkeen tarvittaisiin lähinnä kaksinkertainen automatisoitu polttoainejärjestelmä, sillä petrolin rinnalla tarvittiin bensiiniä käynnistyksiin ja kiihdytyksiin.
Projekti oli rivakka ja tuloksekas: Saab 99 Petro liitettiin mallistoon jo 1980. Suosio oli aluksi hyvä, ja petroli-Saabeja valmistettiin vuoteen 1985 mennessä melkein 4 000 kappaletta, kaikki Suomen markkinoille. Menestyksestä innostuneena Vuorio ryhmineen kehitti Talbot Horizonistakin petromallin, mutta tekniset lähtökohdat olivat heikommat ja lopputulos huonompi.
”Yritimme parhaamme, mutta kävi niin kuin aina”, lausui eräs venäläinen ajattelija. Petroliautoilu ajautui 80-luvun vanhetessa nopeasti vastatuuleen. Öljy-yhtiöt kaksinkertaistivat moottoripetrolin hinnan jakelukustannuksiin vedoten, ja lopulta vuonna 1995 Neste ilmoitti lopettavansa moottoripetrolin valmistamisen vähäisen kysynnän vuoksi. Se oli siinä.
Saab 99 GL Petro 1982 Jari Nisula