Armeijan sodanajan kuljetuskaluston runkona olivat ”Hävittäjä”-Fordit, ja siviilistä otettujen autojen merkkikirjo loputon. Sodan jälkeen Fordit olivat lopussa ja ottoautot palautettiin. Armeijan kalustotilanne oli synkkä. Vähät kuorma-autot olivat suojavärityksensä alla vain tavallisia takavetoisia siviiliautoja, joten armeijan liikkuvuus olisi hädän tullen heikko.
Vuonna 1963 Puolustusvoimat lähestyi Sisua ongelman ratkaisemiseksi. Armeija asetti autolle suuren maailman tyyliin tarkat vaatimukset, joiden pohjalta Sisun yli-insinööri Uoti Hartikainen aloitti suunnittelutyön. Tehtävä ei ollut helppo, sillä vaikka Sisu olikin tunnustettu laatuvalmistaja, mitään aikaisempaa kokemusta maastokuorma-autoista ei ollut.
Ensimmäinen prototyyppi rakennettiin Sisun Fleminginkadun kokeiluosastolla talven 1964 yli. Bensiinimoottori oli omaa valmistetta oleva Sisu-AMI ja suurimmat ulkomaiset komponentit olivat auton englantilaiset akselit.
Pian prototyypin valmistumisen jälkeen puolustuslaitos äkkiä vaatikin, että auton akseliväliä pitäisi lyhentää ja moottori vaihtaa dieseliksi. Tämä aiheutti Hartikaiselle päänsärkyä, sillä akselivälin lyhentäminen pakotti korvaamaan pää- ja jakovaihteiston välisen akselin hauraammalla rakenteella, eikä dieselöintikään aivan läpihuutojuttu olisi. Jo tässä vaiheessa auto oli kuitenkin ansainnut sekä Sisulla että armeijan piirissä lempinimen Proto, joka tarttui ja jäi käyttöön koskemaan kaikkia tuotantosarjan autojakin.
Proto tuli sarjatuotantoon 1965 Leylandin kuusisylinterisellä dieselmoottorilla. Vuonna 1970 tuotantoon tulleessa A-45:ssä merkittävin muutos oli akseleissa, jotka nyt olivat planeettavälitteiset ja Sisun omaa valmistetta.
Kaikkiaan Proto-Sisuja valmistettiin vuosina 1965-82 yli 500 kappaletta. Vain harva maavoimissa palvellut varusmies on jäänyt vaille kokemuksia niistä.
Sisu A-45 1972 Mikko Virsu