Wankelmoottoripyörien historia on kertomus 1960- ja 70-lukujen teknologisesta optimismista, jolloin kiertomäntämoottorin uskottiin laajalti olevan polttomoottorin tulevaisuus. Wankelmoottorin suunnitteli saksalainen Felix Wankel ja se herätti huomiota useiden autonvalmistajien lisäksi myös moottoripyörävalmistajien keskuudessa moottorin keveyden, pienen koon ja värinättömyyden ansiosta.
Brittiläinen Triumph hankki 60-luvun lopulla NSU:lta lisenssin, jolla saatiin oikeudet moottoripyöräkäyttöön suunnitellun wankelmoottorin valmistukseen. Kehitysvastuu osoitettiin saman konsernin BSA:lle, jolta se siirrettiin aikanaan Nortonille. Myös itäsaksalainen MZ-tehdas teki tutkimustyötä aiheen tiimoilta, mutta sarjatuotantoon se ei johtanut. Siihen ylsi kuitenkin länsisaksalainen Hercules W-200-mallillaan, joka esiteltiin lehdistölle jo vuonna 1971.
Japanilaisista Yamaha ja Suzuki kiinnostuivat myös wankelista. Yamahan kehitystyö ei johtanut tuotantopäätökseen, mutta Suzuki esitteli vuonna 1974 Suzuki RE5 -wankelin. Mallinimessä oleva RE on lyhenne sanoista Rotary Engine ja numero 5 viittasi viidensadan kuutiosenttimetrin tilavuuteen. Suzuki rakensi RE5-mallia varten jopa täysin uuden tehtaan.
Syyskuussa 1974 tapahtuneen esittelyn jälkeen tilauksia tuli mukavasti ja Suzuki lupasi toimittaa tilatut pyörät asiakkaille lokakuun aikana. Tuotannossa ilmenneiden ongelmien seurauksena ensimmäiset Suzuki RE5 -pyörät saatiin kuitenkin asiakkaille vasta tammikuussa 1975. Toimitusten pitkä viivästyminen ja ensimmäisen tuotantosarjan kaasutinviat käynnistivät huhumyllyn, josta Suzuki ei selvinnyt. Myynti ei koskaan lähtenyt kunnolla liikkeelle, joten kalliin ja monimutkaisen RE5:n tuotannosta päätettiin luopua jo vuonna 1976.
Suzuki RE5 1975 Markku Heljakka