Vappuviikonloppuna Lahdessa järjestettävä Classic Motorshow nostaa valokeilaan myös kultaisen aikakauden autoupeuksia.
Suuri lama koetteli maailmaa 1930-luvun alkuvuosina ja ajat olivat ankeat. Aina on kuitenkin niitä, joita maallinen puute ei koske. Heitä varten luodaan aina vain uusia ylellisyysesineitä, joista auto oli nousemassa tärkeimmäksi.
1920-luvulla auto oli tullut USA:sta alkaen aina vain tavallisemmaksi käyttöesineeksi, eikä pelkkä sellaisen omistaminen enää riittänyt rahvaasta erottautumiseen. Tavalliset sarjavalmisteiset autot olivat myös kehittyneet yhä käyttökelpoisemmiksi ja komeammiksi, joten automaailman ohuessa yläpilvessä syntyi sosiaalinen tilaus erikoismalleista, jotka eivät vahingossakaan sulautuneet katukiveykseen.
Moottorissa piti tietysti olla riittävästi sylintereitä eikä kompressorista ollut ainakaan haittaa. Tärkeintä oli viimeistä huutoa oleva Art Deco -tyyli, joka suosi ilmailusta lainattuja muotoja ja ihanan kalliita eksoottisia materiaaleja: helmiäiskoristeita, norsunluuta, ruusupuuta ja hainnahkaverhoiluja. Nykyaikaa henkivien moottoreiden metallipinnat viimeisteltiin usein pyöröhionnalla tai emaloimalla.
Näillä suuntaviivoilla eri puolilla maailmaa syntyi hengästyttävä määrä autoupeuksia, jotka saivat asiantuntijapiirit jo varhain nimittämään 30-lukua auton ”kultaiseksi aikakaudeksi”. Tuon ajan superautot olivat omana aikanaankin harvinaisia näkyjä missä hyvänsä, mutta ne jättivät lähtemättömän vaikutuksen, eivät vähiten ajan merkittävimmän viihdemuodon – elokuvien – ansiosta. Clark Gable, Carole Lombard ja Duesenberg-roadster – sellaisista aineksista tehdään unelmia. Eurooppalainen elokuvateollisuus seurasi esimerkkiä, jopa Suomessa. Erikoiset avomallit esiintyivät aikakauden elokuvissa huomattavasti useammin kuin niiden markkinaosuus olisi antanut olettaa.
Classic Motorshowssa on nähtävillä kolme kultaisen aikakauden mestariteosta: Packard Eight Dietrich Convertible Sedan 1934, Mercedes-Benz 290 Lang Cabriolet A 1936 ja Bugatti Type 57C Stelvio 1938. Kukin niistä on edustava esimerkki menneestä loistovaunujen aikakaudesta, jolloin käytännöllisyys oli sivuseikka ja erottautuminen kaiken keskipisteessä.