Bussi oli jo edellisen omistajan helmi, jolla oli tehty ikimuistoinen reissu Norjaan 1980-luvulla. Auto oli siirretty navettaan vuonna 1989 odottamaan kunnostusta ja siellä se seisoi aina vuoteen 2022 asti. Koko ajan suunnitelmana oli auton elvyttäminen ja siihen hankittiin osia säilytyksen aikana. Auto tuli minun haltuuni, kun 33 vuoden jälkeen oli todettu, että kunnostus ei edellisen omistajan toimesta etene. Bussi oli ensimmäinen iso projektini, johon tartuin hiukan liian innokkaasti isäni kanssa. Ensimmäinen talvi sitten hitsattiin, koska auto ei yllättäen ollutkaan ihan niin hyvässä kunnossa kuin kuviteltiin. Autoon tehtiin yhteensä 48 hitsauspaikkaa ja peltejä vaihdettiin alustaan lukuisia. Periaatteena oli kokeilla kaikkea itse voimansiirron entisöintiä lukuunottamatta. Moottori ja vaihdelaatikko viettivätkin vuoden Kouvolan seudulla, kun kiirettä ei ollut. Auto maalattiin kokonaan itse ja myös kaikki verhoilut tehtiin omalla tallilla. Tallilta löytyy siksi nyt myös teollisuusompelukone, ja taitavana ompelijana vaimokin saatiin osallistumaan projektiin. Moni asia tulisi nyt tehtyä toisin ja esim. tuulilasin vaihto tuli tehtyä itse vähän tahtomattaan. Varsinkin ruostekorjauksista ja maalauksesta tuli paljon oppia kantapään kautta. Onneksi sähkötöihin löytyi myös kaveripiiristä apua. Osin kiireellisempien projektien takia bussi valmistui huhtikuussa 2025. 1980-luvun Norjan reissun tarrat säilytettiin auton sivuikkunassa muistuttamassa auton historiasta. Autolla on ollut viimeisen 40 vuoden aikana kaksi omistajaa.
