Ajan patinaa Classic Motorshow’ssa

Klassikkoajoneuvot esitellään useimmiten antaumuksellisella huolella entisöityinä, kiiltävinä komistuksina. Sellaisia ovat myös useimmat 8.-9. toukokuuta Lahden Messukeskuksessa näytteille asetettavat ajokit, mutta joukkoon mahtuu poikkeuksiakin. Joskus etenkin alan harrastajalle voi kaikkein sykähdyttävin näky olla vuosikymmeniksi hämärään kätköön unohtunut aihio.

Kalliista luksusautoistaan tunnettu Pierce Arrow lopetti toimintansa jo ennen toista maailmansotaa. Sen jäljelle jääneet mallit ovat ymmärrettävästi himoittuja keräilyesineitä. Sellaisesta kiinnostui myös lahtelainen Jarmo Mattsson, joka useita vanhoja moottoripyöriä entisöityään halusi käydä käsiksi vaativaan autoprojektiin.

Kaksipaikkainen Pierce Arrow Runabout vuodelta 1928 löytyi Teksasista, toisen suomalaismiehen jo itselleen ostamana. “Hän pani sen myyntiin ja halukkaita ostajia ilmaantui Italiasta, Sloveniasta ja New Yorkista, mutta hänen toiveensa oli, että auto mieluiten jäisi Suomeen, koska se on niin harvinainen”, kertoo Jarmo Mattsson. “Tämä yksilö on valmistusnumero 2 eikä sitä tiettävästi laskettu lainkaan markkinoille, vaan se jäi prototyypiksi. Teksasissa sitä oli käytetty paraatiautona.”

Classic Motorshow´ssa auto on nähtävänä varsin autenttisessa tilassa, sillä varsinaisen entisöintityön Mattsson suunnittelee aloittavansa vasta syksyllä. “Vakaa aikomus on tehdä siitä juuri sellainen kuin aikanaan oli. Tietoa olen jo kerännyt hyvin paljon ja joitakin varaosia. Kaiken huippu olisi löytää siihen samanlainen moottori kuin siinä alun perin on ollut,” toteaa Jarmo Mattsson. “Entisöinnistä tulee ehkä 10-15 vuoden projekti. Aion pitää auton itse enkä enää pistä sitä myyntiin.”

Kiinnostava ajoneuvovanhus voi löytyä jopa sikalan väliseinän takaa, niin kuin Mikael Hietikon DKW Meisterklasse Cabrio Limousine vuodelta 1937. Sinne se oli jätetty vuoden 1960 tietämissä moottorin tehtyä tenän. “Uusikin oli hankittu, mutta vaihto jäi jostain syystä tekemättä”, kertoo omistaja, joka tuo sen Lahden Messukeskukseen lähes löytökunnossa.

Mikael Hietikko aikoo kunnostaa DKW:n mekaanisesti ajokelpoiseksi, mutta haluaa muuten jättää sen mahdollisimman lähelle löytöhetken tilaa. “Onhan se ´rusina´, mutta kun löytyy noinkin pitkään melko eheänä säilynyt auto, niin ihmisten on paljon kiinnostavampaa nähdä miten ajan saatossa kromi himmenee tai nahkaosat kuivuvat”, hän järkeilee. “Sorateiltä runkotolppiin tarttunutta hevosten ja lehmien jätettä vähän vuolin pois. Onneksi auton korirunkokehikko on tehty punapyökistä ja sivut vedenpitävällä pegamoidilla päällystetystä vanerista. Sen takia ei ole ruoste päässyt tekemään paljon tuhoa.”

Ilmeisesti kevyen rakenteensa takia 684-kuutioinen DKW säästyi sodan rasituksilta eikä sitä siis otettu puolustusvoimien käyttöön. “Silloinen omistaja kylläkin ajoi sillä Viipurista evakkoon”, tietää Mikael Hietikko. Auto oli kuitenkin oman aikansa tuotteeksi melko ylellisesti varusteltu, kuten Meisterklasse-määrite sen nimessä kertoo.

Scroll to Top