Mercedes-Benzin uusi malli on aina automaailman tapaus, mutta erityisesti tämä pätee malliston selkärankaan, E-sarjaan. Nimityksenä E-sarja tuli käyttöön vasta 90-luvulla, mutta tarinan voi katsoa alkaneen vuonna 1953 esitellystä ”ponttoni-Mersusta”, sisäiseltä mallitunnukseltaan W120.
Ylemmän keskikokoluokan Mercedekset tulivat Suomessa useimmille tutuiksi taksin takaistuimelta käsin. Jokainen mallipolvi oli vuorollaan tolpalla odottamassa, minkä alusta pitäen tarjolla ollut dieselmoottori ja suomalaisen maahantuojan vankka sitoutuminen taksiyrittäjien asiaan varmistivat.
Mercedes-Benz on harvinainen poikkeus automaailmassa siinä, etteivät taksiasemilla raksuttavat kumiverhoillut perusautot vähääkään syö ylellisempien mallimuunnosten uskottavuutta. Halki vuosikymmenten suorasuihkutetuilla bensiinikuutosilla ja myöhemmin myös V8:lla varustetut ylähyllyn mallit ovat kukin vuorollaan lukeutuneet maailman halutuimpien autojen joukkoon.
Osa E-sarjan mystiikkaa on sekin, että mallipolvet ovat pitkäikäisiä. Kun W210 kesällä 1995 esiteltiin, edellisen W124-polven lanseerauksesta oli kulunut jo toistakymmentä vuotta. Nyt kaikki oli kuitenkin taas uutta, vaikka uusi malli ei Mercedeksen politiikan mukaisesti pyrkinytkään tekemään vanhasta mallista kerralla nolon vanhanaikaista.
Suomi oli juuri toipumassa kaameasta lamasta ja jääkiekon maailmanmestaruus voitettu keväällä Ruotsilta Globenissa. Aurinko paistoi taas, mutta siitä huolimatta uuden E-sarjan hinnasto nosti kylmän hien otsalle. Nelisylinteriset perusmallitkin maksoivat yli 300 000 markkaa, ja jos mieli kuutosmoottoria maltillisellakin lisävarustelulla, sai varautua puolen miljoonan markan pietiin.
Siitä huolimatta kauppa kävi, niin kuin se Mercedes-Benzistä puhuttaessa aina on käynyt.
Omistaja Jouko Seppälä