MG oli 1950-luvulta alkaneen USA-vetoisen urheiluautobuumin voittaja. MG TD, MGA ja MGB löivät vuorollaan myyntiennätyksiä, mutta sitten Britannian autoteollisuus halvaantui 70-luvun edetessä ja MG ajautui vaikeuksiin osana British Leylandiä. MGB:n tuotanto lopetettiin 1980 ja roadster oli virallisesti kuollut.
Sekavien yritysjärjestelyiden seurauksena muodostettiin Rover Group, jonka pääomistajaksi tuli British Aerospace. Kriisi seurasi toistaan, eikä Minin seuraajaksi esitelty Metro koskaan noussut jaloilleen vientimarkkinoilla. Vain laaja yhteistyö Hondan kanssa piti yhtiön pinnalla.
MG:n henki pihisi kuitenkin vielä kriisiyhtiön sisällä. Pieni insinööritiimi kehitteli yhtymän osalaareista keskimoottoriauton, joka oli periaatteessa kaksi seläkkäin toisiinsa liitettyä Metron etupäätä. Passiivinen hydraulijousitus – Hydragas – lainattiin niin ikään Metrosta.
MG F -projekti sai parahiksi käyttöönsä Roverin modernin 1,8-litraisen K-sarjan täysalumiinimoottorin, joka oli iskutilavuuteensa nähden pieni ja kevyt. Kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettuun moottoriin sai pienestä lisämaksusta myös imunokan muuttuvan ajoituksen, joka teki vääntökäyrästä Pohjanmaan topografiaa muistuttavan.
Juuri kun MG F alkoi olla valmis tuotantoon 1994, British Aerospace myi Rover Groupin BMW:lle. Saksalainen raha nosti yhtymän nopeasti jaloilleen, mutta MG F jäi orvoksi. BMW:n Z3-projekti oli lähestymässä maaliaan, eikä nimekkäästä brittisportista haluttu sen taklaajaa USA:n markkinoille.
Kotisaarillaan MG F menestyi silti hyvin ja niitä valmistettiin lopulta 75 000 kappaletta. Viimeinen näytös esitettiin Kiinassa, jonne Rover Groupin jäämistö ajautui BMW:n vetäytymisen jälkeisten sekavien vaiheiden jälkeen 2000-luvun alussa.
Suomeen MG F:ää ei koskaan hinnoiteltu, vaikka tunnusteluja tuonnin aloittamisesta olikin.
Omistaja Juhani Pekkanen