Tämä ei ole papan helmi, vaan mummin helmi.
Mummini osti auton uutena vuonna 1995 kolaroituaan edellisen autonsa. Ainut vaatimus autolle taisi olla se, että se on punainen. Nuorena autonasentajana kritisoin sitä, että menit sitten Skodan ostamaan. Käsitykseni mukaan Skoda ei ollut kovin kaksisessa maineessa, toki kokemukseni ko. automerkistä oli pyöreä nolla.
Mummin hellässä huomassa auto tuntui kuitenkin kukoistavan. Ja jo aikaisessa vaiheessa mummini ilmoitti, että kun hänellä ei enää korttia ole, minä saan auton. Tässä vaiheessa olin mummini lailla kiintynyt autoon ja kauhulla odotin, tuleeko auto koskaan ehjänä minulle asti, mummini ajotyylin tietäen. Joten kesällä 2014 odottamani päivä viimein koitti ja ”Fellu”, kuten me sitä mielikuvituksettomasti kutsumme, muutti meille. On alusta asti mukana harrastemenoissamme. Nyt se on rakastettu osa meidän autoperhettä ja hyvin tullut toimeen perheen Ladojen ja muutaman muunkin kulkineen kanssa.
Nyt n 77 tkm ajettuna, Fellu on tarkoitus museokatsastaa vielä ennen Classic Motorshowta, olisi hienoa, jos olisi ensimmäinen.
