Kaksitahtinen, Duroplast-muovikorilla varustettu Trabant tuli suomalaisille tutuksi 1950-luvun lopulta alkaen. Se oli Suomen halvin uusi auto, mutta sekään ei ollut riittävä myyntivaltti sen jälkeen, kun autojen tuonti Suomeen vapautettiin kesällä 1962. Trabant oli yksinkertaisesti liian karu nousevan elintason oloihin. Itä-Saksan asemia meidän markkinoillamme jäi puolustamaan suurempi ja elinkelpoisempi Wartburg.
Ilmeisesti itäsaksalaisen päämiehen miellyttämiseksi Trabantin tyyppihyväksyntä yritettiin uusia Suomessa vielä 1979, mutta auto hylättiin. Vahinko ei ollut iso, sillä toivottomasti vanhentunut Trabant 601 tuskin olisi löytänyt ostajia.
Vientimarkkinat menivät Trabantilta tukkoon muuallakin. Siitä tuli todellinen Itä-Saksan kansanauto, jota joutui jonottamaan vuosia. Mitään näpertelyä tehtaan toiminta ei silti ollut, sillä autoja valmistettiin kaikkiaan 3,7 miljoonaa. Hetkensä julkisuudessa Trabant sai kesällä 1989, kun kymmenet tuhannet itäsaksalaiset karkasivat autolomalle Länsi-Eurooppaan Unkarin avattua rajansa. Tuona kesänä saksalaisten autobahnien yllä leijaili paksu sinertävä pilvi.
Saman vuoden lopulla muuri murtui ja Saksojen yhdistämisestä päästiin sopuun hämmästyvän nopeasti. Tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä oli vuosikymmenten pysähtyneisyyteen ajautuneiden maan itäosien integroiminen Liittotasavaltaan.
Se oli luultavasti ainoa syy kehittää vielä yksi uusi malli, VW Polon 1,1-litraisella nelitahtimoottorilla varustettu Trabant 1,1. Sitä oli vaikea kuvitella elinkelpoiseksi uudessa kapitalistisessa todellisuudessa, eikä siitä eläjäksi ollutkaan. Tuotanto lopetettiin keväällä 1991 vain vajaan vuoden kuluttua sen aloittamisesta.
Volkswagen oli kuitenkin oikeaan aikaan liikkeellä. Zwickaun vanha tehdasalue kunnostettiin VW:n nykyaikaiseksi moottoritehtaaksi ja toimii yhä.
Trabant 1,1 1991 Timo Reima