Kaikki koneista ja laitteista kiinnostuneet tuntevat Unimogin, verrattoman maastokelpoisen jokapaikanhöylän. Nerokas laite syntyi maan rakoon lyödyn Saksan pahimpina sodanjälkeisinä pulavuosina 1945-47.
Ajatuksena oli maataloustraktorin keksiminen uudelleen. Pula koneista oli valtava, mutta ihmiset tarvitsivat edelleen ruokaa. Pientä suunnittelijajoukkoa johti Daimler-Benzin lentomoottorituotannon johtajana sodan aikana toiminut Albert Friedrich, lähimpinä miehinään Heinrich Rößler ja Hans Zabel.
Ensimmäinen prototyyppi oli valmis jo syksyllä 1946. Taipuisan tikapuurungon keskellä oli päävaihteisto. Vetäviksi akseleiksi kehitettiin portaaliakselit, jotka sallivat vetoakselilinjan nostamisen selvästi pyöränapoja korkeammalle. Akselit oli tuettu pituussuunnassa vaihteistoon nivelöidyillä putkilla, joiden sisällä kardaanit pyörivät. Kierrejousitetut akselit pysyivät poikittaissuunnassa sijoillaan Panhard-tankojen ja akselit ja kardaaniputket yhdistävien reaktiotankojen avulla. Kaikki tasauspyörästöt olivat lukittavissa ja moottorina Daimler-Benzin diesel, aluksi 25-hevosvoimaisena.
Ensimmäiset sarjatuotantotraktorit – sillä traktoreiksi niitä kutsuttiin – valmisti Boehringer. Kysyntä oli niin suurta, että vuonna 1951 tuotannon otti
vastuulleen Daimler-Benzin kuorma-autotehdas Gaggenaussa. Unimog-kauppanimi johdettiin laitteen alkuperäisestä suunnittelunimestä Universal-Motor-Gerät, joka tarkoitti moottorikäyttöistä yleiskonetta.
Unimog valloitti maailman – myös Suomen – silkalla erinomaisuudellaan. Alkuperäiseen tarkoitukseensa siitä tuli liian kallis, mutta eri maiden armeijat ja yritykset ottivat sen omakseen. Veho Oy toi ensimmäiset kuusi Unimogia Suomeen jo 1952. Tyypillisiä käyttäjiä olivat meilläkin armeija, sähkölaitokset ja pelastustoimi. Suomen 500. Unimog luovutettiin asiakkaalle jo loppuvuodesta 1968.
Unimog 411-117 1961 Antti Antikainen