Volkswagenin nousu Wolfsburgin raunioista maailman kannattavimmaksi autonvalmistajaksi oli Heinz Nordhoffin ansiota. General Motorsilla uraa luonut Nordhoff oli ennen sotaa saanut USA:ssa oppia modernin massatuotannon mahdollisuuksia, ja päätynyt sodan aikana johtamaan Opelin suurta kuorma-autotehdasta Berliinin lähellä.
Wolfsburg oli jäänyt brittien miehitysvyöhykkeelle. Tehdasta tarjottiin mm. Henry Fordille ja lordi Rootesille, mutta kummankaan mielestä Hitlerin kansanautolla ei olisi tulevaisuutta.
Wolfsburgista vastuussa oleva brittimajuri Ivan Hirst joutui turvautumaan epätavanomaisiin keinoihin. Improvisoidun head hunting -operaation päätteeksi Hirst haetutti Nordhoffin hampurilaiselta autokorjaamolta, jonne tämä oli ajautunut töihin, ja istutti saksalaisen Wolfsburgissa tehtaan johtoon.
Nordhoff oli kova ammattilainen, joka onnistui mahdottomassa. Vain kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä Volkswageneita oli valmistettu jo miljoona, ja Nordhoff oli vasta saamassa tuotannon vauhtiin. Kupla oli niin satumainen menestys, että Volkswagen jäi sen vangiksi. Nordhoffilla oli rautainen tahto, eikä hänen näkemyksiään haastettu.
Nordhoff kuoli 1966, mutta tulevaisuuteen katsottiin yhä alkuperäisen idean varassa. Syksyllä 1968 esiteltiin kokonaan uusi Volkswagen 411, Typ 4, jossa oli moderni itsekantava kori ja nykyaikainen erillisjousitus. Takakannen alla papatti kuitenkin yhä ilmajäähdytteinen boxer.
411 oli ennennäkemättömän suorituskykyinen ja mukava Volkswageniksi, mutta myös valtava strateginen virhe. Myynti jäi vaatimattomaksi, Volkswagenin mittapuilla melkein olemattomaksi.
Onneksi Volkswagen oli hiljattain hankkinut omistukseensa NSU:n ja Auto Unionin, joilla oli jo valmiina modernia etuvetotekniikkaa. Volkswagenin omat etuvetomallit, Passat ja Golf, saatiin myyntiin viime hetkellä 1973-74.
Volkswagen 411 1968 Rauno Koskinen